Rodokokki

Rodokokki

28/07/2016

Rhodococcus equi, varsan paiseinen keuhkokuume

Rhodococcus equi -bakteeri aiheuttaa henkeä uhkaavan keuhkokuumeen 1-6 kk ikäisillä varsoilla. Yli 8 kk ikäisiä varsoja on myös sairastunut ja aivan satunnaisesti aikuisia hevosia on sairastunut rodokokkiin, mutta se on harvinaista. Varsa saa infektion kontaminoituneesta maaperästä ilmeisesti jo kahden viikon iässä. Rodokokki ja streptokokki voivat aiheuttaa keuhkokuumetta tässä ikäryhmässä.

R. equi on grampositiivinen, valinnaisesti solunsisäinen taudinaiheuttaja, jota on kaikkialla maaperässä. Kostea, lämmin (yli 30 °C) ja pölyinen hiekkaympäristö on edullinen bakteerin lisääntymiselle. Bakteeri ei ilmeisesti lisäänny aikuisen hevosen suolistossa, mutta lisääntyy alle kolmen kuukauden ikäisten varsojen suolistossa. Sairastunut varsa nielee bakteeria sisältävän ysköksen ja bakteeri lisääntyy suolistossa. Keuhkokuumeisten varsojen uloste on pääasiallinen infektion lähde.

Sairaus voi olla ominainen tietylle alueelle tai bakteeria voi esiintyä vain satunnaisesti. Bakteerin taudinaiheutuskyky liittyy siihen, että bakteeri menee valkosolujen sisään, jolloin bakteereita syövien toisten valkosolujen (fagosyyttien) on hankala niitä havaita. Inkubaatioaika on 18 vuorokautta ja tämän lisäksi kestää seitsemän vuorokautta havaita oireet. Bakteeri on zoonoottinen eli se voi tarttua immuunivajeesta kärsiviin ihmisiin (esim. HIV-potilaat).

Oireet

Oireita voi olla aluksi vaikea havaita. Aluksi voi olla vain lievä lämmön nousu ja nopeutunut hengitys.

  • Väsyneisyys
  • Syömättömyys
  • Kuume
  • Nopea hengitys
  • Ripuli
  • Ontuminen (niveltulehdus)
  • Joskus yskää
  • Harvinaisempana:
  • Anemia
  • Silmätulehdus (uveiitti)
  • Veren alhainen verihiutaleiden määrä (trombosytopenia)
  • Luutulehdus, kasvulinjojen tulehdus
  • Munuaistulehdus, paiseet maksassa ja munuaisissa, ihonalaiset turvotukset, imusuonentulehdus
  • Paksusuolen ja suoliliepeen paiseet ja luutulehdus ovat tavallisimmat keuhkojen ulkopuoliset infektoitumispaikat.
  • Jos infektio on vatsaontelossa, oireita ovat: kuume, syömättömyys, painon lasku, ähky ja ripuli.

Altistavat tekijät

Stressi, samanaikainen loisinfektio, ympäristön kontaminaatio (erityisesti kuivat ulostekasat) ja varsan alhainen vasta-ainetaso.

Diagnoosi

  • Pieni verenkuva ja valkosolujen erittelylaskenta
  • Fibrinogeeni 7,5 % -10 %
  • Trombosytoosi
  • Kuume 38,8-41,5° C
  • Transtrakeaalinäytteessä pleomorfiset gram-positiiviset sauvat. (Näytettä ei oteta varsoilta, joilla on vakava hengitysvaikeus)
  • Transtrakeaalinäytteen bakteeriviljely antaa varman diagnoosin. Sieraimesta tai ulosteesta otettu näyte kontaminoituu helposti ympäristön R. equi -bakteereilla.
  • PCR näyte on herkempi, mutta ei korvaa viljelyä.
  • Seerumista otetut vasta-aine testit eivät ole luotettavia, koska emältä saadut vasta-aineet vaikuttavat. Testiä voidaan käyttää bakteerin levinneisyyden selvittämiseen, mutta yksilön kohdalla ei ole hyötyä
  • Veriviljelyssä bakteeri ei yleensä löydy
  • Röntgenkuvassa nähdään tiivistymiä ja paiseita. Toistuvilla kuvilla seurataan hoidon onnistumista. Paiseita ei välttämättä ole taudin alkuvaiheessa ehtinyt muodostua.
  • Rintaontelon ultraäänitutkimus
  • Vatsaontelopunktaatti

Erotusdiagnoosit

Streptococcus equi var zooepidemicuksen aiheuttama pneumonia, streptococcus equi var equin aiheuttama pääntauti.

Hoito

  • Antibioottilääkitys: erytromysiin/klaritromysiinii ja rifampisiini yhdistelmä. Erytromysiini/klaritromysiini voi aiheuttaa tammalle tappavan ähkyn (Clostridium difficile) ja varsalle hypertermian (ylilämpö) ja nopeaa hengitystä. Syömättömyyttä, hampaiden narskuttelua ja voimistunutta syljen eritystä voi myös tulla. Rifampiinia ei käytetä koskaan pelkästään, koska kehittää resistenssiä. Lääke on ihmisten tuberkuloosilääke.
  • Lääkittäessä oltava varovainen ettei lääkkeitä joudu tamman suuhun.
  • Lääke annetaan käytävällä (ei karsinassa eikä laitumella)
  • Karsina ja laidun siivotaan päivittäin, jotta emä ei pystyisi syömään varsan ulostetta, jossa on lääkettä. Karsinassa ei käytetä pahnoja, jolloin se on helpompi pitää puhtaana.
  • Varsan suu pyyhitään
  • Suojatakki
  • Hanskat
  • Kipulääkitys, jotta kuume pysyisi alle 39,5 °C
  • Mahahaavalääkitys
  • Hengitysteitä avaava lääkitys klenbuteroli tarvittaessa
  • Jos varsalla on vakavia hengitysvaikeuksia, annetaan lisähappea.
  • Varsa ei välttämättä tarvitse jatkuvasti klinikkahoitoa hoidon aikana, vaan voidaan hoitaa kotitallissa diagnoosin jälkeen.
  • Yleensä lääkitystä annetaan 6-8 viikon ajan (4-9 viikkoa)
  • Lääkityksen lopettaminen päätetään fibrinogeeni-arvon ja röntgenkuvien perusteella. Fibrinogeenin tulisi olla normaali noin viikon ajan ennen lääkityksen lopettamista

Ennuste

70-90 % varsoista selviytyy hyvässä hoidossa. Ilman hoitoa tai huonolla hoidolla kuolleisuus on 80 %. Hengitysvaikeudet ja pahat röntgenmuutokset huonontavat ennustetta. Toipuneilla varsoilla on todettu olevan täysin normaali keuhkojen toiminta ja suorituskyky.

Ennaltaehkäisy

Monilla endeemisillä tiloilla on pitkä siittolahistoria. Ajan kuluessa bakteerien määrä lisääntyy progressiivisesti.

Riskitekijöitä:

  • Suuri eläinmäärä pienellä alueella
  • Ulosteen kertyminen laitumille
  • Liian lyhyt ruoho, jolloin pölyä joutuu sieraimiin.
  • Varsa ei ole saanut tarpeeksi vasta-aineita maidossa

Sairastuneet varsat tulisi eristää ja niiden ulosteet kerätä. Varhainen diagnoosi parantaa ennustetta ja mahdollistaa tartunnan estämisen muille varsoille. Veren valkosoluarvon ja fibrinogeenin seuranta 2-4 viikon välein. Valkosoluarvon ollessa yli 13, suositellaan lisätutkimuksia. Keuhkojen ultraäänitutkimus voidaan tehdä endeemisillä tiloilla kolmen viikon iästä alkaen kahden viikon välein, jotta hoito päästää aloittamaan nopeasti. Varsojen lämpö mitataan myös päivittäin (normaali 37,2-38,6).

Tammojen ternimaidon laatu kannattaa mitata ternimaitomittarilla ja varsasta voi ottaa vuorokauden iässä vatsa-ainetestin. Vaikka varsan vasta-aineet ovat hyvät ja tamman ternimaito on hyvää, on silti mahdollista varsan sairastua rodokokkiin.

Endeemisillä tiloilla voidaan varsoille antaa hyperimmuuniplasmaa. Litra annetaan ensimmäisen elinviikon aikana ja toinen annos 25 päivä ikäisenä. Hyperimmuuniplasma valmistetaan rokottamalla plasman luovuttaja tilalta eristetystä rodokokkibakteerista tehdyllä rokotteella. (Ei mahdollista toteuttaa Suomessa tällä hetkellä ja myös hankalaa).

Kyntäminen, viljely uudelleen ja laidunkierto ehkäisevät bakteerin lisääntymistä. Yllättäen tammojen ja varsojen rokottaminen ei suojaa varsoja vaan voi pahentaa oireita.

Lähteitä

McAuliffe S.B. ja Slovis N.M. Color Atlas of Diseases and Disorders of the Foal, Elsevier Saunders, 2009.

Rush B ja Mair T. Equine Respiratory Diseases, Blackwell Science Ltd, 2004