Madotus

Madotus

01/01/2016

Dewormig and parasite control in horses

  • Ota ulostenäytteet kaikista hevosista ja madota vain ne, joilla on matoja. Muiden madottaminen on turhaa ja lisää lääkeresistenssiä. Ota uusi näyte 14 päivän kuluttua. Madonmunien tulisi vähentyä noin 80-90 %. Jos näin ei ole, on tilallasi resistentti matokanta kyseiselle lääkkeelle.
  • Heisimato ei välttämättä näy ulostenäytteessä. Syksyllä kannattaa antaa heisimatoon tehoava lääke.
  • Pikkuvarsat madotetaan ilman madonmunamäärityksiä 2, 4 ja 6 kuukauden iässä
  • Kaikille matolääkkeille on kehittynyt resistenssiä. Myös Suomessa on fenbentasolille, pyranteelille ja ivermektiinille resistenttejä sukkulamatokantoja ja ivermektiinille resistenttejä suolinkaiskantoja.

Loiset ovat merkittävä riskitekijä ähkylle ja laihtumiselle. Loiset voivat aiheuttaa myös ripulia, huonoa karvapeitettä, anemiaa ja etenkin varsat voivat näyttää pömppövatsaisilta. Varsasta tai hevosesta ei kuitenkaan aina näe päällepäin niiden kärsivän madoista. Matoisella hevosella voi olla myös kiiltävä karva. Kaikilla hevosilla on jonkin verran matoja. Lääkityksellä huolehditaan siitä, että matojen määrä ei tule niin suureksi, että hevonen sairastuu. Loiset voivat vaikuttaa suoliston hyvinvointiin erilaisin tavoin: tekevät mekaanisen tukoksen, tuottavat aineita jotka vaikuttavat suolen liikkeisiin, aiheuttavat tulehduksen suolessa tai tekevät tukoksen suoliliepeen verisuoniin.

Hevoselle muodostuu yleensä iän myötä vastustuskykyä loisia vastaan. Suolinkaisia vastaan vastustuskykyä tulee jo 6 kk iässä ja pieniä sukkulamatoja vastaan vasta 5-6 vuoden iässä.

Myös pienellä 1-2 hevosen tallin hevosilla on matoja. Yksi mato tuottaa paljon munia, joita erittyy ulosteen mukana ulos. Ulosteesta hevonen saa uuden tartunnan ja loisten määrä elimistössä lisääntyy. Tarha ja laidunhygienialla on suuri merkitys. 90 % madoista on hevosen ympäristössä. Tarhojen ja laidunten siivoaminen kaksi kertaa viikossa vastaa kahden kuukauden välein annettua ivermektiinilääkitystä. Hevosista 20 % ovat herkempiä saamaan tartunnan kuin muut. Suurin osa matoisista hevosista on nuoria, vanhoja tai muusta syystä huonon vastustuskyvyn omaavia yksilöitä. Kun nämä ongelmahevoset löydetään ulostenäytteiden avulla, voidaan lääkitykset kohdistaa niihin. Nyt suositellaankin, että hevosista otettaisiin ulostenäytteet ja sen perusteella arvioidaan lääkityksen tarve. Jos määritystä ei tehdä, suosittelen, että hevonen madotetaan 3-4 kertaa vuodessa.

Matolääkityksistä on olemassa erilaisia ohjeita, mutta tässä luetellaan Suomessa tällä hetkellä myynnissä olevat hevosten loishäätövalmisteet ja ne loiset, joihin kyseinen vaikuttava aine tehoaa sekä muutamalla sanalla se, mikä lääkkeessä on oleellista tai erilaista muihin lääkkeisiin verrattuna.

Moksidektiini

Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, kihomato, mahamato, käpymato, pieni mahamato

  • Tehoaa pienten sukkulamatojen kapseloituneisiin toukkiin suolen seinämässä ja käpymatoihin.
  • Ei saa antaa alle 4 kk ikäiselle varsalle.
  • Suolinkaisilla on jonkin verran resistenssiä lääkkeelle.

Ivermektiini

Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, keuhkomato, kihomato, mahamato, käpymato, pieni mahamato, rihmamato

  • Tehoaa käpymatoihin
  • Suolinkaisilla on resistenssiä lääkkeelle.

Fenbendatsoli

Suuret sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, keuhkomato, kihomato

  • Suurimmalla osalla pienistä sukkulamadoista on resistenssiä lääkkeelle.
  • Tehoaa hyvin suolinkaiseen

Pratsikvanteli

Heisimato

  • Tehoaa heisimatoihin

Pyranteeliembonaatti

Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, kihomato, rihmamato, heisimato

  • Tehoaa kaksinkertaisella annoksella myös heisimatoihin
  • Ei tehoa käpymatoihin
  • Tehoaa vain aikuisiin matoihin - ei toukka-asteisiin
  • Pienillä sukkulamadoilla on resistenssiä lääkkeelle.

Loishäätöstategiat

Voidaan jakaa kolmeen eri päätyyppiin

  • Intervallilääkitys

Esimerkiksi kaikki tallin hevoset madotetaan 2 kk välein samalla aineella

  • Strateginen lääkitys

Kaikki tallin hevoset lääkitään samaan aikaan. Lääkityksen perustana on tuntemus eri loislajien elämänkierrosta. Antamalla lääkitys strategisesti oikealla hetkellä, pyritään minimoimaan kunkin loislajien aiheuttamia riskejä ja estämällä loisten tarttumista muihin hevosiin. esim. lääkitseminen ennen laitumelle laskua ja syksyinen heisimatolääkitys ovat esimerkkejä tästä.

  • Kohdennettu loishäätö (Suositeltavin vaihtoehto)

Kohdennetussa loishäädössä kunkin hevosen loishäädön tarve ratkaistaan yksilöllisesti EPG arvon perusteella (eggs per gram, madonmunia grammassa ulostetta).

Ydinperiaatteita madotuksesta

  • Aloita varsan madottaminen 2 kuukauden iässä (100-150 kg mukaan) ja lääkitse 2 kuuakauden välein puolen vuoden ikään saakka. Sen jälkeen ulostenäytteen perusteella tai kolme kertaa vuodessa.
  • Kirjoita madonmunatulokset tai lääkitsemisen ajankohta ja käytetty lääke muistiin.
  • Anna lääkettä hevosen painon mukaan esim. varsoille ei kannata antaa koko tuubia Shetlanninponien paino arvioidaan usein liian alhaiseksi. Yleensä shettikset painavat vähintään 200-250 kg. Aliannostuksella lääkitseminen lisää loisten resistenssiä lääkkeelle. Yliannostus on taas rahanhukkaa. Kannata hankkia hevostarvikeliikkeissä myytävä painomitta oikean painon arvioimiseksi.
  • Syksyllä lääkitään heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä. Heisimatoja on todettu yhdessä tutkimuksessa 23 %:lla suomalaisista hevosista. Heisimadot voivat selittää 20 % epämääräisistä ähkyistä.
  • Ivermektiiniä tai moksidektiiniä sisältävä valmiste kannattaa antaa talvella kun käpymadot ovat mahalaukussa. Käpymatohäätöön ei ole tarvetta, jos ei ole oireita. Käpymadon voi nähdä ulosteessa paljaalla silmällä tai kellertäviä munia voi havaita etujalkojen karvoissa. Munat tulee harjata mekaanisesti pois jaloista tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi.
  • Tarhojen ja laidunten siivoaminen ulosteista on tehokas tapa torjua loisia. Siivoaminen pitäisi tehdä kaksi kertaa viikossa. Näin tarhojen loismäärä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Hevonen voi saada tarhan ulostekasasta lääkitsemisen jälkeen heti uuden tartunnan.
  • Matolääkettä ei tarvitse vaihtaa joka kerta. On ajateltu, että tiheä lääkkeen vaihtaminen jopa lisäisi matojen resistenssiä lääkkeille.
  • Kaikki hevosten matolääkkeet ovat nykyään reseptilääkkeitä.
  • Jos matoja näkyy ulosteessa, silloin niitä on jo todella paljon. Eli ei voi luottaa siihen, että hevosella ei ole matoja kun niitä ei ole näkynyt ulosteessa. Loisten munat taas ovat niin pieniä, että ne näkyvät vain mikroskoopilla.
  • Liika madottaminenkaan ei ole hyvästä, koska katsotaan, että pieni määrä loisia hevosessa voi olla jopa hyödyllistä.
  • Madonmunat kestävät talvea hyvin. Eli talvi ei "desinfioi" tarhoja ja laitumia. Ensimmäisten pakkasten odottaminen matolääkkeen antamiseksi on siis turhaa.
  • Tammaa ei tarvitse erikseen madottaa tiineyden lopulla.
  • Kun madot ovat tulleet resistenteiksi jollekin matolääkkeelle, ei lääke enää myöhemminkään tehoa vaikka sitä ei käytettäisi pitkään aikaa. Resistenssi on siis pysyvää.
  • Matolääkkeiden kierrättämisen (vaihdetaan aina eri matolääke) ajateltiin 1980-luvulla vähentävän resistenssiä matolääkkeille, mutta tästä ei ole löydetty tieteellistä näyttöä.

Kohdennettu loishäätö: ulostenäytteisiin perustuva madotusohjelma

Kaikille matolääkkeille on kehittynyt jo resistenssiä ja uusia lääkkeitä ei ole odotettavissa. Tämän takia suositellaan, että siirryttäisiin kohdennettuun loishäätöön. Ulostenäytteiden avulla voidaan selvittää kuinka monta madon munaa on grammassa ulostetta (eggs per gram, epg-arvo). Alle 200 munaa on alhainen arvo 200-1200 keskikertainen ja yli 1200 oleva arvo korkea. Munia ei näe paljain silmin, vaan näyte pitää tutkia mikroskoopin avulla. Jos hevosella on ollut kaksi kertaa alhainen tulos, voi tältä hevoselta madotusta vähentää.

Menetelmän rajoitukset

  • Yksittäinen tulos voi sisältää virheen, koska munia voi erittyä ulosteeseen ajoittain
  • Epäkypsät loiset eivät eritä munia
  • Määrityksessä eivät aina tule esille heisimadon munat
  • Käpymadon muna ei näy ulostenäytteessä, vaan hevosen etujaloissa
  • Kihomadon muna näkyy vain harvoin ulostenäytteessä. Muna voidaan nähdä peräaukon suulta otetussa teippinäytteessä.
  • Menetelmässä ei pystytä erottamaan suurten ja pienten sukkulamatojen munia toisistaan

Menetelmän hyödyt

  • Ottamalla tallin hevosista säännöllisesti ulostenäyte, saadaan pikku hiljaa käsitys tallin loistilanteesta ja lääkitysten tehokkuudesta.
  • Lääkitykset voidaan kohdentaa loisista kärsiviin yksilöihin
  • Lääkityksiä voidaan vähentää niiltä yksilöitä, joilla on vastustuskykyä loisia vastaan. Näitä hevosia on noin 80 % ja näiden hevosten lääkitseminen on turhaa.
  • Hevonen, joka erittää paljon munia ulosteessaan saastuttaa myös laitumia ja tartuttaa muita hevosia. Löytämällä nämä yksilöt (joita on 20 % hevosista), voidaan vähentää laidunten tartuntapainetta.
  • Vähennetään ympäristön kuormittamista lääkkeillä.
  • Jos lääkkeitä käytetään ylenpalttisesti, loisten resistenssi lisääntyy.

Huolehtimalla tarhahygieniasta voidaan vähentää matolääkkeiden käyttöä

  • Tarhojen siivoaminen kaksi kertaa viikossa.
  • Laidunkierto (osa laidunta on välillä levossa)
  • Muiden eläinlajien laidunnus välillä laitumella (lehmät, lampaat)
  • Uusien hevosten ulostenäyte tutkitaan ja tarvittaessa madotetaan heisimadon ja kapseloituneiden sukkulamatojen varalta.
  • Hevoset pidetään samoissa ryhmissä.

Tallin matolääkeresistenssitilanteen tutkiminen

Faecal egg count reduction test, FECRT

Tallin hevosista otetaan ulostenäyte. Ne hevoset, joilla on näytteessä yli 200 epg madonmunia, madotetaan ja otetaan uusi näyte 14 päivän kuluttua. Madonmunien määrän pitää vähentyä vähintään 80 % mieluiten 90-95 % lääkkeestä riippuen. Jos näin ei ole, on tilalla kyseiselle lääkkeelle resistentti matokanta.

Esimerkki tallin madotusohjelmasta, jossa on mukana ulostenäytteet

Tammikuu: ulostenäyte kaikista, jos tulos on yli 200epg, madotetaan ivermektiinillä tai pyranteeliembonaatilla. 14 päivän kuluttua kannattaa ottaa uusi näyte, jolla voidaan arvioida matolääkkeen teho.

oukokuu: ulostenäyte kaikista, jos tulos on yli 200 epg, madotetaan ivermektiinillä tai pyranteeliembonaatilla

Syyskuu: madotus pyranteeliembonaatilla (tupla-annos) tai ivermektiini ja praksikavanteli yhdistelmällä

Esimerkki aikuisen hevosen madotuksesta, jolla on ollut kaksi kertaa alle 200 epg tulos

Toukokuu: Ulostenäyte

Marraskuu: Syksy: Tupla-annos pyranteeliembonaattia tai pratsikvanteli

Tuoretta ulostetta otetaan esim. pakastuspussiin kananmunan kokoinen määrä ja päälle laitetaan hevosen nimi. Näytteen voi tuoda minulle tai lähettää postissa pehmustetussa kirjekuoressa. Sovi etukäteen. Näytteitä tutkitaan McMaster menetelmällä myös Evirassa, Ypäjän laboratoriossa (Ellab), Vetlabissa ja Movetissa.

Lähteitä

Kaplan R.M ja Nielsen M.K. An evidence-based approach to equine parasite control: It ain't the 60s anymore. Equine Veterinary Education. 22, (6), 306-316, 2010.

Saari, S. ja Nikander, S. Elinympäristönä hevonen: hevosen loiset ja loissairaudet

Pfizer Oy Animal Health, Helsinki, 2006.

Vainio K. Hevosen suolistoloiset ja niiden lääkeresistenssi Suomessa, lisensiaatin tutkielma, Helsingin Yliopisto 2010.