EIPH

Keuhkoverenvuoto

01/01/2016

Exercise induced pulmonary hemorrhage, EIPH, bleeder

Jo 1600-luvun alussa tiedettiin joidenkin hevosten olevan bleedereitä l. "vuotajia". Alun perin ajateltiin veren tulevan sieraimista, mutta vasta kun keksittiin tähystää keuhkoja rasituksen jälkeen, havaittiin veren tuleva keuhkoista.

Verenvuoto keuhkojen verisuonista rasituksen aikana on erittäin yleistä. Jopa 65-95 %:lla kilpahevosista tapahtuu verenvuotoa voimakkaan rasituksen aikana. Yleisintä verenvuoto on täysverisillä. Lämminverisillä ravihevosilla arvioidaan verenvuotoja olevan 26 %:lla hevosista.

Tarkkaa mekanismia keuhkoverenvuodon synnylle ei tiedetä. Kaukoverenpaineen nousun ja hiussuonten pettämisen ajatellaan olevan sairauden syynä. Keuhkojen verenpaine nousee kun sydämen iskutilavuus kasvaa, keuhkoverisuonet eivät laajene kunnolla ja veren viskositeetti lisääntyy rasituksen aikana. Useilla hevosilla on taustalla IAD (inflammatory airway disease). Eli hevoset ovat lievästi pölylle allergisia.

EIPH saattaa heikentää hevosen suorituskykyä. Määrittämällä veren hapettuneisuus rasituksen aikana, saadaan tietoa siitä miten paljon verenvuodolla on vaikutusta. Tämä on kuitenkin vaikea toteuttaa, koska valtimoverinäytteestä pitäisi voimakkaan rasituksen aikana ottaa verinäyte ja määrittää siitä verikaasut välittömästi.

Oireet

  • 5-10 %:lla hevosista verenvuotoa sieraimista
  • Voi olla heikentynyt suorituskyky
  • Rasituksen jälkeen lisääntynyt nieleskely
  • Mahdollisesti yskä
  • Hengitystyypin muuttuminen rasituksen jälkeen

Diagnoosi

  • Hengitysteiden tähystys 30-90 min rasituksen jälkeen.
  • Keuhkohuuhtelunäyte (BAL). Hemosiderofageja (hemosideriiniä sisältäviä makrofageja) voi löytyä huuhtelunäytteestä vielä kuukausia verenvuodon jälkeen. Neutrofiilien ja eosinofiilien määrä nousee näytteessä. Punasolujen määrä näytteessä rasituksen jälkeen mitattuna kuvastaa parhaiten taudin vakavuusastetta.
  • Keuhkojen röntgenkuvassa voidaan nähdä lisääntynyt alveolaarikuvio tai alveolaari-intestitiaalikuvio keuhkojen takimmaissa osissa.
  • Veren määrä henkitorvessa voidaan luokitella viiteen luokkaan
  • Pieniä veriläiskiä
  • Veriläiskiä - verinoro

3) Verinoro on alle puolen henkitorven levyinen

4) Verinoro on yli puolen henkitorven levyinen

5) Hengitystiet ovat täynnä verta

Hoito

Tehokasta hoitomuotoa ei ole olemassa. Verenvuodon tapahduttua hevosta ei kannatta rasittaa ainakaan kahteen viikkoon. Tarkkoja tutkimuksia ei ole tehty siitä, mikä olisi hyvä lepojakson pituus verenvuodon jälkeen. Verenvuoto aiheuttaa aina tulehdusreaktion, minkä seurauksena keuhkoihin voi tulla arpikudosta. Arpikudos on joustamatonta ja terveen keuhkon ja arven raja on alttiimpi uudelle vauriolle.

Tallin ilmanlaadulla on tärkeä merkitys. Pölyn ärsyttämät keuhkot ovat herkemmät verenvuodolle.

USA:ssa on sallittua käyttää ennen kilpailuja nesteenpoistolääkettä, furosemidia. Suomessa lääkkeen käyttö on kielletty. Nenäteippien on ajateltu parantavan hapen kulkua keuhkoihin, mutta niiden käytöstä on ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Lisäksi on kokeiltu mm. veren hyytymiseen vaikuttavia lääkityksiä kuten K-vitamiinia ja oksaalihappoa, veren viskositeettiin vaikuttavia lääkkeitä kuten pentoksifylliiniä, verenpainelääkkeitä (mm. enalapriili), keuhkoputkia laajentavia aineita kuten klenbuterolia, albuterolia tai ipratopiumia tai anti-inflammatorisia lääkkeitä kuten kortisonia tai natriumkromoglikaattia. Millään näillä lääkkeillä ei ole saatu terapeuttista vaikutusta EIPH hevosille. Jos taustalla on IAD, voidaan silloin kortisonista voi olla apua.

C-vitamiinilla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia hengitysteihin, mutta tieteellistä näyttöä EIPH:n ehkäisystä ei ole. Lisäksi myynnissä on ravintolisiä jotka sisältävät mm. rutiinia ja hesperidiiniä, jotka ovat sitrushedelmissä olevia flavoinoideja. Näidenkään tehosta ei ole tieteellistä näyttöä.

Lähteitä

1. Rose, RJ ja Hodgson, DR. Manual of Equine Practice. Lontoo : W.B. Saunders Company, 2000.

2. Ainswort DM, Hackett Richard P. Equine Internal Medicine. [toim.] Bayly WM, Sellon DC Reed SM. St.Louis : s.n., 2004.

3. Rush B ja Mair T. Equine Respiratory Diseases. Oxford : Blackwell Publishing, 2004.

4. Barakzai S. Handbook of Equine Respiratory Endoscopy. Philadelphia : Saunders, 2007.