Antibioottiresistenssi hevosilla

Antibioottiresistenssi hevosilla

14/09/2018

Antibioottiresistenssi tarkoittaa bakteerien vastustuskykyä antibiootteja vastaan. Resistentit bakteerit: ESBL, MRSA ja MRSP voivat siirtyä hevosten ja ihmisten välillä. MRSA bakteeria on löytynyt Suomessa hevosista, koirista, kissoista, lypsylehmistä ja sioista. ESBL bakteereita on löytynyt Suomessa hevosista, broilereista ja lemmikkieläimistä. Suomessa hevosilla löytyy etenkin ESBL-kantoja, jotka ovat usein moniresistenttejä kaikille hevosille käytettäville antibiooteille. Antibioottiresistenssin takia kuolee vuosittain maailmassa 700 000 ihmistä (2018). Hevosen suolistobakteerit alkavat jo muutamissa päivissä antibioottikuurin alettua muodostaa resistenssejä kantoja. Etenkin pitkät antibioottikuurit altistavat antibioottiresistenssille Vuosina 2011-2015 tutkituista näytteistä (n=118), joissa kasvoi E. Coli-bakteeri, havaittiin, että bakteereista 56 % oli resistenttejä sulfalle.

Turhat antibioottikuurit hevosilla: esimerkkejä todennäköisesti turhista antibioottikuureista

Kaviopaise: hoitona on paiseen avaus ja haude, antibiootit eivät kulkeudu kavioon hyvin eikä sille ole tarvetta.

Yskä: tavallisin syy krooniseen yskään on pölyallergia tai astmatyyppinen sairaus, joiden hoito ei ole antibiootti. Antibiootti ei myöskään tehoa viruksiin. Viruksissa hoito on lepo. Astmatyyppisessä yskässä hoitona on pölytön ympäristö, säilöheinä ja mahdollisesti kortisonikuuri.

Haavat: tärkeintä on hyvä paikallishoito suihkuttamalla ja puhtaana pitämällä. Antibiooteilla ei korvata huonoa hygieniaa. Käytä haavoja hoitaessa kertakäyttökäsineitä.

Imppari: imusuonentulehduksen ja selluliitin hoito on ensisijaisesti tukiside, kävelytys, suihkutus ja haude esimerkiksi animal intex tai betadine. Antibioottia ei aloiteta heti, vaan yritetään aina ensin paikallishoitoa.

Diasteemat: kun hampaan välissä on rehua, hoitona on välien puhdistus ja huuhtelu. Antibiootti ei ole tarpeen.

Hammasmurtuma: jos hammas on halki tai hampaasta puuttuu pala, hoitona on hampaan poisto, juurihoito tai lievissä tapauksissa vuosittainen seuranta röntgenkuvin. Antibiootit eivät kulkeudu hyvin hampaan sisään. Jos hevosella on kuumetta ja leuan turvotus, silloin antibiootti on tarpeen.

Rivi: hoito on paikallishoito kuten desinfioivat pesut yms. Antibiootti ei ole tarpeen.

Immunologinen sarveiskalvotulehdus, allerginen sidekalvotulehdus: IMMK hoito on kortisoni ja allergisen sidekalvotulehduksen hoitona on puhdistus ja mahdollisesti kortisonitipat. Antibiootti ei ole tarpeen. Sarveiskalvohaavoissa antibiootti on taas tärkeä. Kipeä silmä vaatii aina eläinlääkärin tutkimuksen ja diagnoosin,

Tulehdusarvojen tutkimisella (fibrinogeeni, leukosyytit, SAA), yleistutkimuksella ja omistajan haastattelulla pyritään selvittämään onko kyse antibioottia vaativasta bakteeri-infektiosta. Bakteeriviljelynäyte olisi hyvä, mutta kaikista paikoista näytteenotto ei ole mahdollista. Kuume tai haava yksinään ei ole antibioottikuurin aloittamisen aihe.

Mitä resistenssistä seuraa?

Talliolosuhteissa on käytössä tavallisesti vain kaksi antibioottia: penisilliini (Ethacilin, Penovet, Procapen) ja sulfa eli trimetopriimisulfa (Oriprim, Equibactin). Lisäksi käytetään ihmisten lääkkeitä esimerkiksi sarveiskalvohaavan hoidossa. Jos nämä lääkkeet lakkaavat tehoamasta, hoidosta tulee kalliimpaa ja ennen suun kautta annettu lääkitys joudutaan antamaan mahdollisesti suonensisäisenä lääkityksenä klinikalla. Pahimmillaan mikään antibiootti ei tehoa ja bakteeri tarttuu hevosesta ihmiseen. Tanskassa 88 % teurastamoon tuotavista sioista kantoi MRSA bakteeria (2013) ja sikalatyöntekijät on määritelty riskiryhmäksi. Australiassa tutkittiin 771 eläinlääkäriä MRSA:n varalta. Toimistotyötä tekevillä prevalenssi oli 0,9 %, pieneläimiä hoitavilla 4,9 %, eläinlääkäreillä, jotka hoitivat hevosia pääasiassa, mutta myös muita eläimiä prevalenssi oli 11,8 % ja pääasiassa hevosia hoitavilla eläinlääkäreillä MRSA:ta oli 21,4 % :lla. Resistenssin lisääntyminen hevosten taudinaiheuttajissa vaarantaa jo nyt hevosen terveyttä ja hyvinvointia.

Mitä voit tehdä?

  • Älä aloita antibioottikuuria koskaan omin päin
  • Käytä hevosten haavoja hoitaessasi kertakäyttökäsineitä.
  • Pese kädet niiden likaannuttua
  • Huolehdi, että eläinlääkärin saapuessa hoitamaan hevostasi tarjolla on tarpeeksi lämmintä, puhdasta ja mieluiten juoksevaa vettä ja saippuaa välineiden ja käsien pesuun.
  • Antibiootin tarpeesta ja hoidon aloittamisesta päättää aina eläinlääkäri. Tulee miettiä onko antibiootti todella tarpeen hevosen hengen pelastamiseksi tai onko hevonen oikeasti niin kovissa kivuissa tai suuressa riskissä vammautua pysyvästi, että antibiootti on aivan välttämätön.
  • Kun kuuri annetaan, suositaan lyhyempiä kuureja oikealla annoksella ja kuuri annetaan loppuun

Lähteitä

Evira.fi

Antibioottiresistenssi.fi

Finres-vet 2013-2015

fve.org/veterinary/pdf/medicines/AMR%20leaflets/Horses/FVE_sheet_horses_lowres.pdf

maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/ruotsin-televisio-sairaalabakteeri-leviää-tanskassa-sioista-hoitajiin-1.59866

yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/15/superbakteeri-kinkussa-kasikirjoitus

Jordan D, Carriage of methicillin-resistant Staphylococcus aureus by veterinarians in Australia. Aust Vet J. 2011 May;89(5):152-9.

Rantala Merja, Yliopistollinen Eläinsairaala. henkilökohtainen tiedonanto, 2018