Pulpiitti ja apikaali-infektio

6/1/2018

Pulpitis and secondary dentine lesions

Odontoblastit eli hammasluun emosolut sijaitsevat hammasytimen ulkoreunalla ja muodostavat hammasluuta eli dentiiniä. Purupinnalla ydinkanavia suojaa sekundääridentiini, joka rehun syömisen takia värjäytyy ruskeaksi. Sekundääridentiinin määrä ydinkanavien päällä vaihtelee ja voi ohuimmillaan olla vain kaksi millimetriä, mikä tulee ottaa huomioon hampaiden purupintaa hioessa. Ensimmäisissä isoissa poskihampaissa ja alaleuan viimeisissä poskihampaissa on kuusi ydinkanavaa. Yläleuan viimeisissä poskihampaissa on seitsemän ydinkanavaa ja kaikissa muissa poskihampaissa on viisi ydinkanavaa (kuten oikean puoleisessa kuvassa). Ydinkanavien päällä olevan sekundääridentiinin tulisi olla sileä, kiiltävä ja ehjä.

Diagnoosi

Hampaat tutkitaan rauhoituksessa, suu hyvin huuhdeltuna, lampun ja peilin tai endoskoopin avulla. Tarkistetaan onko hampaissa kariesta, diasteemoja, parodontiittia, fissuuroita, murtumia tai ylimääräisiä hampaita. Tutkitaan purupintojen sekundääridentiinit:

Luokka 0 sileäpintainen sekundääridentiini

Luokka 1 pieni vaurio, pinta on rikki, mutta ei syvyyttä

Luokka 2 2-3 mm syvä vaurio

Luokka 3 yli 3 mm syvä vaurio

Sekundääridentiinin vauriot voivat olla merkki pulpiitista eli hammasytimen tulehduksesta. On tutkittu, että hampaissa, joissa oli pulpiitti, oli 57 %:ssa tapauksissa muutoksia sekundääridentiinissä. Vauriot useiden ydinkanavien kohdilla ja syvät vauriot voivat kertoa, että hampaan ydin on siinä määrin vaurioitunut tai hammas on kuollut ettei se pysty enää tuottamaan dentiiniä normaalisti. Normaalisti hampaan kuluessa odontoblastit tuottavat uutta dentiiniä ydinkanavan suojaksi. Kun dentiiniä ei ole enää tarpeeksi ydinkanavan suojana, puhutaan pulpan paljastumisesta (pulp exposure). Jatkotutkimuksia on poskihampaiden röntgenkuvaus ja kokeellinen poraaminen vaurioutuneen sekundääridentiinin kohdalta. Poraamisen tarkoitus on selvittää, onko elimistö korjannut vaurion itse muodostamalla tertiääridentiiniä vai onko hammas kuollut.

Pulpiitti eli hammasytimen tulehdus

Pulpiitin aiheuttajia voivat olla

• Bakteereiden pääsy pulpaan verenkierron tai lymfakierron mukana. Nuorilla hevosilla tämä voi liittyä ahtauteen hammasrivissä ja pysyvään hampaaseen kohdistuvaan paineeseen.
• Syvä ja laaja kariesvaurio joka ulottuu dentiiniin asti (Luokka 3)
• Parodontiitti ja diasteemat: infektio voi päästä pulpaan hampaan kiinnityskudoksen tulehtuessa
• Hammasmurtuma
• Hampaan liiallinen raspaaminen ja pulpan paljastuminen
• Epäsuora pulpan paljastuminen; hampaan lämpeneminen raspauksen aikana
• Fissuura: bakteereita pääsee fissuuran kautta pulpaan

Pulpiitin seurauksena voi muodostua reaktiivista tertiääridentiiniä suojaksi bakteereita vastaan tai pulpa voi kuolla (pulpan nekroosi). Pulpiittihammas on kipeä ennen kuin koko hammas on mennyt kuolioon.

Apikaali-infektio eli apikaalinen parodontiitti (hammasjuuritulehdus)

Apikaali-infektio on yleensä seuraus hammasytimentulehduksen leviämisestä hampaan juuren alueelle ja sitä ympäröivään leukaluuhun ja hampaan kiinnityskudoksiin. Takimmaisista (8-11) yläposkihampaista tulehdus voi levitä myös poskionteloon ja aiheuttaa poskiontelotulehduksen. Apikaali-infektion syitä voivat olla samat kuin pulpiitinkin aiheuttajat eli murtumat, fissuurat, parodontiitti ja diasteemat, laaja kariesvaurio ja hampaan liiallinen raspaaminen. Apikaali-infektio voi johtua myös ylimääräisistä hampaista, hampaiden kehityshäiriöstä tai virheasennosta.

Apikaali-infektion oireita voivat olla:

• Turvotus naamassa tai leuassa
• Ulos vuotava fisteli
• Toispuoleinen sierainvuoto (takimmaisissa yläposkihampaiden tulehduksissa)
• Kipu syödessä
• Pahanhajuinen hengitys
• Laihtuminen
• Ongelmat kuolainten kanssa
• Kuume
• Hidas syöminen
• Hammasjuuritulehdus voi olla oireeton. Hevonen vain välttää syömästä kipeällä puolella suuta tai syö vähän normaalia hitaammin. Saaliseläimenä hevonen ei halua näyttää kipua ja syö viimeiseen asti. Hevonen ei yleensä ole myöskään laiha. Hammasjuuritulehdus voi aiheuttaa myös kroonista ripulia, joka on poistunut kun kipeä hammas on poistettu.

Röntgenologiset muutokset pulpiitissa ja apikaali-infektiossa

• Periapikaalinen skleroosi
• Periapikaalinen halo muodostus
• Juurten tylpistyminen
• Parodontaaliligamentin leveneminen
• Reservikruunun harventuma
• Sementooma
• Reservikruunun murtuma
• Lamina duran häviäminen

Alkuvaiheessa röntgenkuvalla voi olla vaikea diagnosoida pulpiittia ja apikaali-infektota. Joidenkin tutkimusten mukaan röntgenkuvalla saadaan alkuvaiheessa kiinni vain 55 % tapauksista. Röntgenkuva voidaan ottaa uudelleen 2-3 viikon kuluttua. Skintigrafialla ja tietokonetomografialla voitaisiin saada lisätietoa, mutta suomessa CT kuva hevosen hampaista ei ole vielä mahdollista.

Sekundääridentiinin muutosten havaitseminen voi auttaa pulpiitin varhaista diagnosointia.

Pulpiitin ja apikaali-infektion hoito

Hoitovaihtoehdot ovat hampaan poisto, juurihoito tai hampaan seuranta vuosittaisilla röntgenkuvilla. Juurihoidon tarkoitus on puhdistaa pulpaontelo bakteereista, jotta hammas pystyisi edelleen elämään ja sitä ei tarvitsisi poistaa. Ihmisten hampaiden juurihoidossa koko hampaasta poistetaan hermot ja verisuonet eli hammas on juurihoidon jälkeen kuollut. Hevosten juurihoidossa hoidetaan vain vaurioituneet ydinkanavat ja hammas jää eläväksi, Ydinkanava ja juurikanava puhdistetaan bakteereista ja täytetään täyteaineella ja päälle laitetaan paikka. Hoito pitää uusia, koska bakteereita ei saada yleensä kerralla poistettua. Juurihoidon etuna on, että hammas pystytään säästämään, mutta riskinä on, että kaikkia bakteereita ei saada kanavasta pois ja hammas joudutaan kuitenkin poistamaan. Juurihoitoja on hevosille tehty Suomessa.

Apikaali-infektion hoito on yleensä hampaan poisto, mutta aivan alkuvaiheessa voidaan kokeilla antibioottihoitoa.

Lähteitä

• Casey M.B ja Tremaine W.H. The prevalence of secondary dentinal lesions in cheek teeth from horses with clinical signs of pulpitis compared to controls EVJ 41 (1) 30-36 2010.
• Dixon P. Cheek teeth apical infections in horse. SEP koulutuspäivät Turku 2015
• Easley J, Dixon PM, Schumacher J: Equine Dentistry 3 th edition, Saunders- Elsevier 2011
• Isgren C.M ja Townsend N.B. The use of radiography for diagnosis of apical infection of equine cheek teeth EVE 28 (8) 448-454 2016
• Karma Leena, henkilökohtainen tiedonanto, 2017.