Hampaiden hoito

Hampaiden hoito

23/04/2017 

Raspaus, floating, rasping, equine dentistry

  • Hammashoito aloitetaan 1,5 vuoden iässä
  • Hampaat hoidetaan yleensä 1-2 kertaa vuodessa
  • Suu tutkitaan suun huuhtelemisen jälkeen suunavaajan, lampun ja peilin avulla parhaiten rauhoituksessa
  • Hevosen hampaat puhkeavat läpi elämän 2-3 mm vuodessa

Yleistä

Hevosen hampaat ovat rakenteeltaan erilaiset kuin ihmisen hampaat. Hevosen hampaat ovat hypsodonttiset eli ne puhkeavat läpi elämän noin vuodessa. Hampaan reservikruunua on nuorella hevosella leukaluiden sisällä varastossa noin 9-11 cm. Syödessä hampaat kuluvat. Koska harvalla hevosella purenta on niin täydellinen, että hampaat kuluisivat joka kohdasta yhtä paljon, muodostuu hampaisiin teräviä reunoja eli piikkejä. Piikit tulevat tavallisesti ylhäällä posken puolelle ja alhaalla kielen puolelle, mutta voivat tulla muuallekin. Kulmahampaat sijaitsevat hammaslomassa ja ne puhkeavat oreille ja ruunille noin viiden vuoden iässä. Niillä ei syödä, vaan ne ovat taisteluhampaat. Tammoilla on harvemmin kulmahampaita, mutta joskus niitä tavataan, etenkin islanninhevosilla. Sudenhampaat ovat ylhäällä 70 %:lla hevosista ja ne puhkeavat 5-6 kk iässä. Alhaalla sudenhampaat (sianhampaat) ovat vain 0,1 %:lla hevosista. Yläleuan poskihammasrivi on 20-25 % leveämmällä kuin alaposkihampaat. Hampaiden pinta on 10-15 astetta viisto.

Hevosen hampaita tiedetään hoidetun jo 600 vuotta eKr., mutta hammashoitoon tarvittava välineistö on parantunut etenkin 1990-luvulta lähtien. Hammashoito tehdään yleensä kerran vuodessa ja se kannattaa aloittaa noin 1,5 vuoden iässä ennen kuin varsaa aletaan opettaa ajolle, jotta ensimmäisistä ajokokemuksista ei tule epämiellyttäviä suussa olevan kivun takia. 2,5-4,5 vuoden iässä 24 maitohammasta vaihtuu pysyviin. Tämän takia nuoret hevoset voi olla tarpeen hoitaa puolen vuoden välein. Jos purentavirhe on päässyt pahaksi ja hampaat hoidettu puutteellisesti, on joskus tarpeen hoitaa alkuvaiheessa kolmen kuukauden välein, koska liian korkeaksi muodostunutta hammasta ei voi madaltaa kuin muutaman millimetrin kerrallaan, jotta hampaan ydin eli pulpa ei vaurioidu. Pulpaontelossa kulkevat hampaan hermot ja verisuonet.

Parasta ruokaa hampaille on laidunruoho. Ruohoa purressa hevosen leuat liikkuvat soikeassa liikkeessä ja ruohoa syödessä muodostuu runsaasti emäksistä sylkeä. Kauraa purressa purentaliike ei ole niin luonnollinen hevoselle ja väkirehupainotteinen ruokinta voi aiheuttaa myös kariesta. Koska hevonen syö luonnostaan 16-18 tuntia vuorokaudessa, on hampaiden kunto tärkeää hevosen hyvinvoinnille.

Käytännön toteutus

Kunnollinen suun tutkimus ja hammashoito tehdään rauhoituksessa suunavaajan kanssa, jotta hampaat pystytään kunnolla tutkimaan. Kiilaa ei nykyään suositella, koska hevonen voi murtaa hampaansa purressaan kiilaan ja hampaita ei pystytä kunnolla tutkimaan aivan suun takaosasta asti. Suu huuhdellaan ja hampaat, limakalvot, kieli, hammasloma ja suupielet tunnustellaan ensin käsin ja sen jälkeen tarkastetaan lampun ja peilin avulla. Hevosen pää on hyvä pitää pääntuen päällä. Hampaiden hoidossa voidaan käyttää erilaisia käsiraspeja tai koneellista sähköraspia. Lisäksi voidaan tarvita koettimia, pihtejä, heebeleitä ja suun huuhteluvälineistöä. Hampaiden teräviä reunoja hiotaan sen verran, etteivät ne aiheuta kipua. Liiallista raspaamista on vältettävä ja siitä voi olla haittaa. Hampaat hoidetaan ja havainnot kirjataan ylös ja arvioidaan seuraavan hammashoidon tarve. Jos suupielissä tai hampaissa havaitaan kuolaimen aiheuttamaa vauriota, saattaa olla tarpeen tarkastaa myös kuolaimet ja suitset.

Hammassairauksien oireita

Koska hevonen on saaliseläin, sille ei ole suotuisaa näyttää kipuilua kovin herkästi. Hevosella voi olla paljon piikkejä hampaissa ja haavoja suussa ilman näkyviä merkkejä kivusta. Jos hevosella on näkyviä oireita, löytyy usein suusta jo enemmän vikaa. Oireita voivat olla mm.

  • Heinämällien pudottelu suusta
  • Hidas syöminen
  • Kiukkuisuus syödessä
  • Pään ravistelu syödessä
  • Suun aukominen ja veulaaminen syödessä
  • Heinien liottelu vesikupissa
  • Ruoan pakkautuminen poskiin
  • Ulosteessa voi olla huonosti sulanutta ruokaa (yli 1 cm pituisia kuituja tai kokonaisia kauroja)
  • Pään kääntäminen vinoon ratsastettaessa tai ajettaessa
  • Pään nostaminen ylös pidätettäessä
  • Kuolaimen pureminen
  • Kielen laittaminen kuolaimen päälle tai kielen pitäminen ulkona suusta
  • Ei halua kääntyä
  • Ei halua ottaa kuolaimia suuhun
  • Pään ravistelu tai heittely ratsastettaessa
  • Peruuttaminen, pukittelu
  • Laihtuminen
  • Ähky
  • Ruokatorven tukos

Toispuoleinen sierainvuoto

Hevosella on kuusi isoa poskihammasta jokaisessa leukaluurivissä ja ne ovat aivan vieri vieressä muodostaen yhtenäisen purupinnan. Perimmäisen neljän poskihampaan juuret ulottuvat poskionteloon asti. Jos näihin hampaisiin tulee murtuma tai pieni halkeama, josta pääsee bakteereita juurikanavaa myöten poskionteloon tai jos hampaiden välissä on paha diasteema, voi oireina silloin olla toispuoleinen sierainvuoto ja hevosella olla poskiontelontulehdus. Tulehdus diagnosoidaan röntgenkuvalla ja poskiontelon tähystyksellä.

Turvotus alaleuassa tai naamassa

Nuorella hevosella hampaiden vaihtuessa saattaa alaleuassa näkyä ns. eruptiokystat. Tämä on tavallaan normaali ilmiö 2-4-vuotiailla hevosilla. Hampaat kannattaa kuitenkin tarkistuttaa säännöllisesti, jotta pystytään puuttumaan, jos hampaiden vaihtumisessa on ongelmia. Turvotus leukaluussa häviää nuorella hevosella, mutta jos vanhemmalla hevosella on turvotusta alaleuassa tai naamassa, voi kyseessä olla hammasjuuritulehdus.

Pahanhajuinen hengitys

Haljenneen hampaan väliin, irtoavan maitohampaan alle tai diasteemaan voi jäädä rehua, joka alkaa käydä ja haista pahalle. Ensiapuna suuta voi huuhdella haalealla vedellä.

Hammassairauksia ja muita ongelmia

Nokka tai ramppi

Ylä- ja alapurenta arvioidaan tarkastamalla etuhampaat pään ollessa hevosen luonnollisessa asennossa. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että etuhampaat ovat hyvässä purennassa, mutta poskihampaat ovatkin yläpurennassa. Kun hampaat eivät osu toisiinsa koko matkalta, hammas kasvaa normaalia korkeammaksi. Tällöin muodostuu nokka ensimmäiseen yläposkihampaaseen tai ramppi takimmaiseen alaposkihampaaseen. Jos hampaita ei ole hoidettu asianmukaisesti kymmeneen vuoteen, voi ramppi olla jo kolmen sentin korkuinen! Yleensä vaivaan liittyy myös muita ongelmia kuten diasteema.

Puhkeamaton kulmahammas

Kulmahampaat puhkeavat oriille ja ruunille noin 4-6 vuoden iässä. Joskus hammas ei kuitenkaan pääse puhkeamaan ikenen läpi ja sitä pitää auttaa tekemällä ikeneen pieni viilto puudutuksessa.

Kiinni jäänyt maitohammas tai maitohampaan palanen

Jos maitohampaasta on jäänyt palanen tai irtoavan maitohampaan alle on kerääntynyt rehua, hammas poistetaan. Maitohammasta ei saa kuitenkaan poistaa ennenaikaisesti. Ennenaikainen maitohampaan poistaminen voi vaurioittaa pysyvää hammasta. Yläposkihampaissa oleva infundibulan pohja sulkeutuu vasta pysyvän hampaan puhkeamisen aikoihin. Jos maitohammas poistetaan liian aikaisin, muodostuu patentti infundibula, jonka pohja on avoinna ja sitä kautta voi tulla hammasjuuripaise.

Sudenhammas

Sudenhampaita ei aina tarvitse poistaa. Joskus sudenhampaat lähtevät itsestään ensimmäisen ison poskihampaan vaihtumisen yhteydessä 2,5-vuotiaana. Jos hevosella on sudenhampaat, ei kitarautaa kannata kuitenkaan käyttää. Sudenhammas poistetaan jos se on etäällä ensimmäisestä poskihampaasta, se heiluu tai jos sudenhammas on alaleuassa. Sudenhammas poistetaan rauhoituksessa ja puudutuksessa juurineen. Sudenhammas voi tuntua myös ikenen alla puhkeamattomana ns. sokea sudenhammas. Tässä tapauksessa olisi hyvä kuvata hammas, jotta tiedetään missä asennossa hammas on ja poistaa vasta sen jälkeen.

Huom! Sudenhampaita ei pidä sekoittaa kulmahampaisiin. Kulmahampaita ei poisteta.

Haavat limakalvolla, kielessä tai suupielissä

Piikit aiheuttavat haavoja osuessaan poskiin tai kieleen. Kun ohjista vedetään, voi limakalvo painautua piikkiä vasten, jos niitä on ensimmäisten yläposkihampaiden ulkopinnoilla. Jos kuolain ei ole sovitettu oikein tai jos ratsastetaan liikaa ohjilla, voi suupieliin tulla ensin vaaleat alueet, jotka kertovat painevammasta ja alueen verenkierron häiriintymisestä. Jos paine jatkuu pitkään, suupieli haavautuu ja sitä on vaikea saada paranemaan. Suupielten haavaumia voidaan hoitaa bepanthen voiteella, mutta samalla pitäisi selvittää haavaumien syy.

Käpymatojen määrä on Suomessa lisääntynyt ja niiden vaeltavat toukkamuodot voivat tehdä haavaumia ientaskuihin tai kieleen.

Parodontiitti ja diasteema

Vierekkäisten hampaiden pitäisi olla niin kiinni toisissaan, että niiden väliin ei jää rakoa. Diasteemalla tarkoitetaan hampaiden väliä johon kertyy rehua. Diasteemoja on eriasteisia, lievimmillään rehua on vain vähän ja se on helposti poistettavissa. Pahimmillaan rehu painautuu syvälle ikenen sisään ja aiheuttaa tulehdusta, kipua ja pahaa hajua suusta. Tämä saa hevosen usein tekemään heinästä mällejä. Diasteema voi muodostua jos hammasrivi ei ole aivan suora ja hampaat ovat toisiinsa nähden vinossa. Iän myötä hampaat kapenevat ja vanhalle hevoselle tulee diasteemoja helpommin. Nuorella hevosella diasteema voi liittyä hampaiden vaihtumiseen ja diasteema voi korjautua, kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet noin 4,5 vuoden iässä. Diasteemaa hoidetaan puhdistamalla, suun huuhtelulla, diasteeman täyttämisellä, pehmeällä lehtevällä heinäruokinnalla ja jossain määrin ortodontialla eli joissakin purentavirheissä on mahdollista vaikuttaa hampaiden siirtymiseen ajan myötä esimerkiksi liian korkeaa hammasta madaltamalla tai ottamalla diasteema alue pois okkluusiosta eli purennasta. Jos tämä ei auta, voi olla tarpeen tehdä diasteeman avarrus, jossa hampaiden väliä isonnetaan, jolloin ruoka ei jää jumiin hampaiden väliin. Paha diasteema voi johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehtumiseen ja vaurioitumiseen (parodontiitti).

Infundibulaarinen hypoplasia /karies eli hampaiden reikiintyminen

Infundibulat ovat kiilteen ympäröimät sementtiä sisältävät saarekkeet hevosen yläposkihampaissa. Niitä on kaksi kappaletta, jokaisessa yläposkihampassaa. On raportoitu, että kariesta esiintyy 13 %:lla hevosista, mutta 100%:lla yli 12-vuotiaista hevosista. Infundibulaarinen karies on purupinnalla ja voi edetessään syvemmälle johtaa hampaan ytimen tulehdukseen, hammasjuuripaiseeseen tai hampaan halkeamiseen, Tavallisimmat karieshampaat ovat 109 ja 209, jotka ovat alttiimpia kariekselle niissä esiintyvän sementin hypoplasian takia. Sementin hypoplasiaa ja kariesta voi alkuvaiheessa olla vaikea erottaa toisistaan. Maitohammasta ei kannata poistaa hevosella liian aikaisin, koska se voi altistaa sementin hypoplasialle ja kariekselle. Hampaiden paikkauksia on alettu tehdä Suomessa. Paikkauksen tarkoitus on estää karieksen leviäminen ja estää hampaan murtuminen tai tulehtuminen. Jos hammas on murtunut, se tulisi poistaa.

Perifeerinen karies

Hampaan ulkopintaa peittää sementti, toisin kuin ihmisellä hampaan uloin kerros on kiille. Hampaan ulkopinnan kariesta kutsutaan perifeeriseksi kariekseksi.

Korostuneet poikittaisharjanteet (ETR, Exaggerated transverse ridges)

Poskihampaissa on purupinnalla kaksi poikittaista harjannetta ja vastahampaissa on vastaavasti uurre sillä kohtaa. Tämä on täysin normaalia ja hampaita ei saa raspauksella tasoittaa sileäksi. Poikittaisharjanteiden tehtävä on lisätä purentapinta-alaa. Joskus kuitenkin nämä harjanteet ovat normaalia suuremmat johtuen epänormaalista purentaliikkeestä, joka puolestaan voi johtua liian väkirehuvaltaisesta ruokinnasta. Voimakkaat ETR:t voivat estää leukojen liikettä esimerkiksi hevosta ratsastettaessa. ETR voi olla myös vastapuolella diasteemaa, jolloin se painaa rehua hammasväliin, jolloin sitä on madallettava.

Aaltopurenta

Aaltopurennalla tarkoitetaan aaltoilevaa purupintaa. Aaltopurenta voi johtua eriaikaisesta poskihampaiden puhkeamisesta tai myös pahasta periodontiitista, joka häiritsee normaalia hampaiden puhkeamisprosessia. Paha aaltopurenta vaikeuttaa purentaliikettä ja altistaa siten terävyyksien ja diasteemojen muodostumiselle.

Saksipurenta

Harvinainen purentavirhe, jonka syy on yleensä kipu toisella puolella suuta. Purupinta on paljon pystymmässä asennossa kuin yleensä yli 15 astetta ja jopa 45 astetta, jolloin syöminen on vaikeaa.

Sekundääridentiinin vauriot

Sekundääridentiini näkyy tummina alueina hampaiden pinnalla, niiden alla muutaman millimetrin syvyydessä on hampaan ydinkudosta. Sekundääridentiinin tulisi olla aivan sileä

Luokka 0 sileäpintainen sekundääridentiini

Luokka 1 pieni vaurio

Luokka 2 alle 3 mm vaurio

Luokka 3 yli 3 mm vaurio

Vaurio voi olla merkki pulpan tulehduksesta, mutta aina näin ei kuitenkaan ole, vaan elimistö on voinut korjata vaurion tertiääridentiinillä. Syvemmät ja useat vauriot voivat olla merkki hammasjuuripaiseesta. Asiaa voidaan tutkia röntgenkuvalla ja poraamalla kokeellisesti sekundääridentiinin kohdalta.

Rappupurenta

Rappupurenta voi muodostua jos yksi hammas puuttuu ja sen vastahammas pääsee kasvamaan liiaksi. Rappupurenta voi johtua myös poskihampaiden eriaikaisesta puhkeamisesta, jolloin aikaisemmin puhjenneesta hampaasta tulee dominoivampi ja se estää vastahampaan puhkeamista. Rappu- ja aaltopurenta muistuttavat toisiaan, mutta rappupurennassa liikakasvu on enemmän suorakulmaisen muotoinen.

Fissuurat

Fissuurat ovat pieniä hiushalkeamia hampaiden primaaridentiinissä. Niitä on yli puolella hevosista. Tavallisimpia ne ovat alaposkihampaissa. Niistä on harvoin haittaa, mutta joskus ne voivat altistaa hampaan murtumalle ja niiden kautta bakteerit voivat päästä hampaan ydinkudokseen ja aiheuttaa sen tulehtumisen eli pulpiitin.

Pulpiitti eli hammasytimen tulehdus

Murtunut hammas tai fissuura, jolla on yhteys hampaan ydinkudokseen, altistavat infektiolle. Kuitenkaan kaikki murtumat eivät johda pulpiittiin, vaan sulkeutuvat tertiääridentiinillä. Infektio voi päästä pulpaan myös periodontaalikudoksen kautta eli hampaan vierestä tai syvästä kariesvauriosta. Bakteereita voi päästä hampaan pulpaan myös verenkierron tai lymfakierron mukana. Liiallinen hampaan raspaaminen tai raspaamisen aiheuttama hampaan lämpeneminen voi aiheuttaa pulpiitin, koska ydinkudos voi sijaita vain 2 mm syvyydessä hampaan pinnasta. Hampaalle voidaan tehdä juurihoito, jos ydinkudos on vaurioitunut tai hammas on murtunut. Juurihoidon tarkoitus on puhdistaa pulpaontelo bakteereista, jotta hammas pystyisi edelleen elämään ja sitä ei tarvitsisi poistaa. Ihmisten hampaiden juurihoidossa koko hampaasta poistetaan hermot ja verisuonet eli hammas on juurihoidon jälkeen kuollut. Hevosten juurihoidossa hoidetaan vain vaurioituneet ydinkanavat ja hammas jää eläväksi, Ydinkanavia on hevosen poskihampaissa aina vähintään viisi. Ydinkanava puhdistetaan bakteereista ja täytetään täyteaineella ja päälle laitetaan paikka. Hoito pitää uusia, koska bakteereita ei saada yleensä kerralla poistettua. Juurihoidon etuna on että hammas pystytään säästämään, mutta riskinä on että kaikkia bakteereita ei saada kanavasta pois ja hammas joudutaan kuitenkin poistamaan. Juurihoitoja on hevosille tehty Suomessa muutamia.

Apikaali-infektio eli apikaalinen parodontiitti (hammasjuuritulehdus)

Pulpiitti voi levitä hammasjuurta ympäröivään alveolaariluuhun, parodontaaliligamentteihin ja yläposkihampaissa poskionteloon ja aiheuttaa poskiontelotulehduksen. Bakteeri voi päästä hampaan juuren kärkeen verenkierron tai lymfakierron mukana. Murtunut hammas tai hampaan hiusmurtuma (fissuura) altistavat infektiolle, koska hampaasta on suora yhteys juurikanavaan. Kuitenkaan kaikki murtumat eivät johda hammasjuuritulehdukseen vaan sulkeutuvat tertiääridentiinillä. Infektio voi päästä hammasjuureen myös periodontaalikudoksen kautta eli hampaan vierestä tai syvästä kariesvauriosta. Hammasjuuritulehduksen oire voi olla turvotus leuassa tai naamassa, kipu, kuume ja joskus imusolmukkeiden suureneminen. Hoitona on antibiootti, kipulääkitys ja hampaan poisto tai juurihoito. Juurihoidossa hampaasta poistetaan hermot ja verisuonet, juurikanava puhdistetaan bakteereista, täytetään täyteaineella ja päälle laitetaan paikka. Hoito pitää uusia, koska bakteereita ei saada yleensä kerralla poistettua. Juurihoidon etuna on se, että hammas pystytään säästämään, mutta riskinä on että kaikkia bakteereita ei saada kanavasta pois ja hammas joudutaan kuitenkin poistamaan. Juurihoitoja on hevosille tehty Suomessa muutamia.

Etuhampaiden muutokset

Etuhampaat ovat normaalisti suorassa linjassa toisiaan vasten.. Etuhampaiden hionnassa tulee kuitenkin muistaa, että esimerkiksi vinopurenta johtuu tavallisemmin kyseisen hevosen normaalista pään anatomiasta ja purentaa ei olekaan syytä korjata.

Vinopurenta

Yläetuhampaat toisesta reunasta ja alaetuhampaat toisesta reunasta kasvavat pidemmiksi ja etuhampaiden purenta on vino

Hymy

Reunimmaiset alaetuhampaat kasvavat pidemmiksi, jolloin purentaan muodostuu hymy.

Irvistys

Reunimmaiset yläetuhampaat kasvavat pidemmiksi ja etuhampaisiin muodostuu hymy väärinpäin.

Muita hammasvaivoja

  • Paikaltaan siirtynyt poskihammas
  • Murtuneet hampaat
  • Puuttuvat hampaat
  • Ylimääräiset hampaat
  • Dysplastiset eli epämuodostuneet hampaat
  • Hammaskivi, joka on tavallisinta alakulmahampaissa
  • Kuolainten aiheuttaman vauriot hampaisiin
  • Puunpurennan aiheuttamat vauriot hampaisiin
  • Etuhampaiden vauriot kaltereihin hankaamisesta
  • Poskiontelontulehdus eli sinusiitti
  • EOTRH equine odontoclastic tooth resorption and hypercementosis
  • Suun alueen kasvain
  • Leukamurtuma
  • Senile cupping eli vanhan hevosen hampaiden kuluminen sileäksi.
  • Yläpurenta
  • Alapurenta

Vanhan hevosen hampaat

Vanhalla hevosella on enää vain vähän kiilleharjanteita. Purupinnalla on lähinnä hammasluuta eli dentiiniä ja sementtiä (smooth mouth). Dentiini ja sementti ei suojaa hammasta kulumiselta siinä määrin kuin kova kiille. Hammas kuluu nopeammin ja ei ole enää niin tehokas ruuan puremisessa. Kulunut hammas voi olla myös kuopalla (senile cupping). Hampaan juurenpuoleinen pää on myös kapeampi ja iän myötä hevosen hampaat kapenevat ja normaalisti tiiviiseen poskihammasrivistöön alkaa tulla diasteemoja (senile diastema). Väleihin menee ruokaa, joka aiheuttaa kipua, tulehdusta ja pahaa hajua hengitykseen. Periodontiitti ja hampaan reservikruunun lyheneminen aiheuttavat sen, että hammas ei ole enää tiukasti paikoillaan ja voi alkaa heilua. Tämä aiheuttaa kipua ja heiluva hammas pitää poistaa. Hampaat voivat oikeasti kulua loppuun. Osalla hevosista tämä voi tapahtua jonkun hampaan osalta jo 20-vuotiaana, toisilla hevosilla vasta 30-vuotiaana. Yhden hampaan ollessa kovin matala, voi vastahammas edelleen kasvaa korkeaksi ja kehittyä aaltopurentaa. Vanhan hevosen aaltopurennan tasoittamisessa pitää olla kuitenkin varovainen. Jos hammas ei enää kasva, voi aallon tasoittaminen ottaa hampaan pysyvästi pois purennasta. Vanhan hevosen hampaat tulisi hoitaa 1-2 kertaa vuodessa. Suun huuhtelu päivittäin haalealla vedellä voi auttaa suun puhtaana pitämisessä. Hampaat voivat olla arat kylmälle vedelle. Talvella kannattaakin huolehtia, että tarjolla oleva vesi ei ole jääkylmää. Liian kylmä vesi voi vähentää juomista ja altistaa ummetukselle. Lehtevä heinä ja sinimailaspelletit auttavat vanhaa hevosta.

Minihevoset ja ponit

Minihevoset ja ponit hoidetaan samaan tapaan kuin isot hevoset. Poneille on olemassa pienempi suunavaaja ja pienempiä välineitä. Minihevosilla voi olla alapurentaa tai hampaiden lukumäärissä poikkeavuuksia.

Kuolainten sovittamisesta

Kuolaimet tulisi sovittaa siten, että suupieliin ei mielellään tulisi ryppyjä, kuten aina on ennen opetettu, koska silloin suupieliin kohdistuu painetta jo valmiiksi. Poskihihnojen tulisi olla keskenään samoissa rei'issä ja niskahihna ei saa painaa ilman pehmustetta. Jos kuolaimia vaihdetaan, tulee poskihihnan pituus tarkastaa aina uudelleen. Kuolaimen tulee olla oikean pituinen. Kuolain saa tulla ulos alle 0,5 cm suupielestä molemmilta puolilta. Tarkista myös miten kuolain asettuu suuhun kurkistamalla suupielestä. Paksun kuolaimen ajatellaan olevan yleensä pehmeämpi, mutta suussa ei ole paljoa ylimääräistä tilaa ja liian paksu kuolain voi painaa kieltä. Jos hevonen puree kuolainta, saattaa suora kuolain olla parempi. Jos hevonen puree kuolaimeen, voi siihen muodostua teräviä kohtia ja kuolainta ei voi enää käyttää. Kolmipalakuolaimen ajatellaan olevan parempi kuin tavallisen nivelkuolaimen. Jos hevosella on kulmahampaat, tulee tarkistaa, että kuolain ei osu kulmahampaisiin. Kuolain saa tulla aivan lähelle kulmahammasta, mutta ei osua hampaaseen. Nivelkuolain voi helpommin osua kulmahampaaseen taittuessaan eteenpäin, varsinkin jos kuolain on liian pitkä. Turpahihna voi painaa päin hampaita ja hermoja. Turpahihna kannattaa pitää erittäin löysällä tai voi kokeilla ratsastaa myös ilman turpahihnaa. kaksi sormea tulee mahtua kuonopiin kohdalta turparemmin väliin.

Hevosella voi myös vaihdella suitsitusta jopa 2-3 päivän välein: suorakuolain, kolmipala ja kuolaimettomat suitset. Tällä vältetään, että paine ei tule aina samaan kohtaan. Hevosen suupieliä on hyvä tarkkailla silloin tällöin, jotta havaitaan heti mahdolliset haavat. Kuolainten lisäksi toinen suuhun merkittävästi vaikuttava asia on ratsastajan käsi.