Krooninen ripuli

15/1/2018

Chronic diarrhea in adult horse

Ripulilla tarkoitetaan tilaa, jossa ulosteessa on ylimäärin vettä. Ripulin aste voi vaihdella löysistä lehmänläjämäisistä kasoista vetiseen ripuliin. Ripuli katsotaan krooniseksi eli pitkittyneeksi silloin kun se on kestänyt yli kolme viikkoa. Krooninen ripuli aikuisella hevosella on lähes aina paksusuoliperäistä. Koliitti eli paksusuolen tulehdus on tila, jossa suoli on jostain syystä ärtynyt ja suolen seinämä on vaurioitunut tulehduksesta. Suoli menettää toimintakykynsä ja vesi ei kykene imeytymään suolesta vaan jopa päinvastoin, vettä erittyy suoleen enemmän. Paksusuolen tulehdus voi johtua monesta syystä, mutta yleensä seurauksena on suoliston bakteeritoiminnan häiriö. Kroonisen ripulin syyn selvittäminen ja diagnoosin saaminen ei ole helppoa. Ripulin syy pystytään selvittämään ehkä noin 60 %:ssa tapauksista.

Kroonisen ripulin syitä aikuisella hevosella

Tavallisimmat syyt

• Hiekan syöminen
• Loiset (stryngyloosi, cyathostomiaasi)
• Krooninen idiopaattinen koliitti (syytä ei saada selville)

Harvinaisemmat syyt

• Tulehduksellinen suolistosairaus (Inflammatory Bowel Disease IBD)
• Tulehduskipulääkkeiden aiheuttama koliitti (Right Dorsal Colitis)
• Krooninen vatsakalvontulehdus (peritoniitti)
• Suoliston kasvain (lymfosarkooma)
• Maksasairaus
• Krooninen salmonelloosi
• Suoliston tuberkuloosi (Mykobakteroosi)
• Vatsaontelon paise
• Krooninen munuaissairaus
• Giardiaasi (Giardiaa on löydetty myös täysin terveiden hevosten ulosteesta)

Mahahaava ei yleensä aiheuta hevosella ripulia.

Hiekan syöminen

Suolistossa oleva hiekka ärsyttää suolta ja aiheuttaa ripulia. Hiekkaa tai multaa joutuu suolistoon heinien mukana tai hevonen kaivelee hiekkaa tarhasta tekemisen puutteessa. Tätä voidaan estää kattamalla ruokinta-alusta havuilla tai antamalla heinät telineestä tai tiheäsilmäisestä verkosta, antamalla runsaasti heinää ja esimerkiksi rankoja ja havuja pueskeltavaksi. Hiekka diagnosoidaan röntgenkuvalla (ns. hiekkaröntgenkuva). Hanskatesti, jossa otetaan vettä ja ulostetta ja tarkkaillaan, valuuko hiekkaa hanskan sormiin, ei ole kovin luotettava. Jos hiekka ei tule ulos suolistosta, sitä ei tule hanskaankaan. Jos hevosella on taipumus hiekan syömiseen, voidaan sulan maan aikana antaa 2-3 kertaa kahden viikon psylliumkuuri. Psylliumrouhetta tai siementä annetaan 1 g /kg vuorokaudessa. Huomioitavaa on että psylliumia myydään myös jauheena, jolla on eri annostus. Klinikalla hiekkaa hoidetaan letkuttamalla psyllium suoraan mahalaukkuun kerran päivässä.

Loiset (strongyloosi, cyatostomiaasi)

Ulostenäytteestä tutkitaan madonmunat. Kaikki loiset kuten kapseloituneet toukat, heisimadot, käpymadonmunat ja kihomadonmunat eivät aina näy ulostenäytteessä. Joten ripuloivalle hevoselle annetaan yleensä matolääke näytteenotosta huolimatta. Kapseloituneisiin toukkiin käytetään viiden päivän fenbendatsolikuuria ja moksidektiinia. Heisimatoihin pratsikvantelia tai kaksinkertaista annosta pyranteeliembonaattia. Ulostenäyte kannattaa kuitenkin ehdottomasti tutkia ennen madotusta, koska jos madonmunia löytyy, voidaan tutkia lääkkeen teho ottamalla uusi ulostenäyte 14 vuorokauden kuluttua madotuksesta.

Krooninen idiopaattinen koliitti

Tyypillinen tarina on että hevonen on ripulia lukuun ottamatta aivan pirteä ja terveen oloinen, sillä ei ole kuumetta ja se ei ole laihtunut. Uloste on löysää lehmänläjää tai vähän kiinteämpää, mutta ulostamisen jälkeen tulee peräsuolesta vettä, joka tahrii hännän. Verinäyteet ovat normaali, ulostenäyte on tutkittu matojen varalta ja hevonen on saanut matolääkkeen kaiken varalta ja suolisto on kuvattu hiekan varalta. Tutkimuksissa ei ole löytynyt syytä oireille.

Tällainen hevonen voi kuitenkin hyötyä ruokavaliomuutoksesta. Usein näillä hevosilla suolisto toimii normaalisti laidunkauden aikana. Suomessa valitettavasti laiduntaminen talvella ei ole mahdollista. Jonkun hevosen suolisto voi rauhoittua vaihdettaessa säilöheinästä kuivaheinään ja toisella hevosella vaihdettaessa kuivaheinästä säilöheinään. Korkea heinän sokeripitoisuus voi aiheuttaa ripulia. Normaali heinän sokeripitoisuus on 50-150 g/kg ka. Hyvä heinä on vaaleanvihreää ja siinä on kortta ja lehteä yhtä paljon eli heinä on lehtevää, silloin se on yleensä sulavaa ja heinän D-arvo (sulavan orgaanisen aineen osuus kuiva-aineesta) on korkea. Huonosti sulava heinä voi altistaa ripulille. Myös jäätynyt heinä, homeinen heinä, kovin märkä tai voimakas säilöheinä voi aiheuttaa ripulia. Voidaan myös kokeilla, että heinä korvataan ainakin osittain sinimailasta (alfa alfa) sisältävällä viherpellettivalmisteella kuten Racing Greenline, Black Horse Greenmix tai Krafft Lusern. Sulavia kuituja on melassileikkeessä (Mella Melassileike, Racing Fiberline). Sulava kuitu on hyvä energialähde paksusuolen mikrobeille, millä on normaalia suoliston toimintaa edistävä vaikutus.

Jollain hevosella suolisto-oireita on lievittänyt pellavarouheen antaminen. Pellavarouheen lima suojaa suoliston pintaa. Maitohappobakteerit ovat jollain hevosella hetkellisesti auttaneet, mutta oireet ovat voineet palata kuurin loputtua. Maitohappobakteerinen tehosta hevosen ripuliin ei ole tieteellistä näyttöä, mutta piimänkin antamista voi kokeilla.

Ihmisillä tunnetaan ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS Irritable Bowel Syndrome ent. ärtynyt paksusuoli), joka ilmenee vatsan turvotteluna, kipuna ja ripulina tai ummetuksena. Tähystyksissä ja verikokeissa ei havaita suolessa mitään vikaa, vaan vika on suoliston toiminnassa. Ihmisellä hoitona on ruokavalio, jonka potilas itse havaitsee hyväksi ja kuidut.

Huonot hampaat voivat aiheuttaa, että heinä jää liian isoiksi korsiksi ja hevonen ei pysty sulattamaan heinää, mikä voi johtaa ripuliin. Tämä ei ole kuitenkaan tavallinen ripulin syy. Hampaat kannattaa kuitenkin tarkistuttaa.

Ruoka-aineallergia on hevosella aika harvinainen. Ruoka-aineallergia testataan eliminaatiodieetillä. Eliminaatiodieetti suoritetaan siten, että hevoselle annetaan vain heinää, vettä, kivennäistä ja suolaa kuukauden ajan. Tällä voidaan tarkistaa, ettei väkirehussa ole mitään mikä ärsyttäisi suolistoa.

Ripuloidessaan hevonen menettää ulosteeseen suoloja eli elektrolyyttejä kuten natriumia ja kloridia. On tärkeää, että hevonen saa päivittäin kivennäis- ja vitamiinivalmisteen ja että sillä on suolakivi. Jos hevonen ei syö suolakiveä tai veren natrium ja kloridi ovat alhaiset, voidaan merisuolaa antaa ruuan joukossa. Päivittäinen suolantarve on hevoselle noin 30-50 g. Jos hevosella on kivennäiskivi, tulee suolakivi olla lisäksi.

Transfaunaatioksi kutsutaan kun ripuloivalle hevoselle annetaan terveen hevosen ulostetta 2-3 kertaa. Näin voidaan suolistoon saada hyvää bakteerikantaa. Aamulla 6 tunnin paaston jälkeen annetaan omeprasolimahahaavalääke, sen jälkeen tunti syömättä. Iltapäivällä annetaan esim. puoli kasaa terveen hevosen ulostettuna,. Liotetaan kädenlämpöiseen veteen, sihdin läpi ja liuos rehujen joukkoon.

Tulehduksellinen suolistosairaus IBD (Inflammatory Bowel Disease)

IBD aiheuttaa ruuan imeytymishäiriöitä. Hevosella voi olla toistuvia ähkyjä, laihtumista ja veren alhainen proteiinipitoisuus. Oireena voi joskus olla ripulia, mutta ei aina. Ihmisellä tulehduksellisia suolistosairauksia ovat haavainen paksusuolentulehdus ja Chronin tauti. Sairaudet diagnosoidaan paksusuolen tähystyksellä ja koepalalla. Hevosen pitkän suoliston takia paksusuolen tähystäminen peräaukon kautta ei ole mahdollista ja koepala voidaan ottaa vain peräsuolesta, mikä ei kerro tilannetta paksusuolessa. Suoliston ultraäänitutkimuksella voidaan arvioida hevosella suolen seinämän paksuutta. Jos hevosella ei ole muita oireita kun ripuli, on ripuli silloin todennäköisesti paksusuoliperäistä. Jos hevosella on alhainen proteiiniarvo, on ravinteiden imeytyminen häiriytynyt ja vikaa on ohutsuolessa, jossa imeytyminen tapahtuu. Xyloosin (ksyloosin) tai glukoosin imeytymiskoetta voidaan käyttää IBD: n diagnosoimisessa.

Krooninen salmonelloosi

Harvinainen kroonisen ripulin syy hevosella. Jos ulostenäytteessä kuinekin on salmonellaa, taustalla voi olla jokin toinen syy kuten cyatostomiaasi, lymfosarkooma tai IBD. Joillekin akuutista salmonelloosista toipuville hevosille voi jäädä krooninen tai ajoittainen ripuli ja salmonellabakteerin erittyminen ulosteeseen.

Kipulääkkeiden aiheuttama suolistotulehdus (Right Dorsal Colitis)

Tavallisimmin sairaus yhdistetään fenyyllibutatsonin käyttöön, jota Suomessa ei yleensä käytetä. Myös muut tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa sairauden. Kuivuminen ja stressi lisäävät riskiä sairaudelle. Oireena ovat syömättömyys, laihtuminen, ajoittaiset ähkykivut, ripuli, keltaisuus ja mahanalainen turvotus. Varhainen tunnistaminen on tämän sairauden kohdalla tärkeää. Verinäytteessä voidaan todeta anemia ja alhainen proteiini ja albumiinipitoisuus.

Suoliston tuberkuloosi

Harvinainen sairaus, jossa Mycobacterium avius sp avium tai Mycobaterium paratuberculosis voivat aiheuttaa kroonisen granulomatoottisen suolistotulehdusken hevoselle. Oireena ovat laihtuminen, syömättömyys ja krooninen ripuli. Paksusuolen limakalvo haavautuu ja hevonen alkaa menettää suoliston kautta proteiineja. Seurauksena voi tulla kuumeilua ja turvotuksia vatsan alle. Bakteereita voidaan löytää erityisellä värjäyksellä peräsuolen koepalasta tai mahdollisesti vasta ruumiinavauksen yhteydessä suoliston alueen imusolmukkeista. Bakteeria on runsaasti ympäristössä, mutta silti sairaus hevosella on harvinainen. On epäilty että sairastuneilla hevosilla olisi jokin immuunijärjestelmän puutos, joka altistaisi sairaudelle.

Ripuloivan hevosen tutkiminen

• Esitiedot ja yleistutkimus
• Verinäyte: Hematologia, fibrinogeeni, seerumin biokemialliset tutkimukset, jolla suljetaan pois akuutit tulehdukset, maksa- ja munuaissairaudet, selvitetään onko albumiini tai proteiiniarvo alhainen, tutkitaan elektrolyytit.
• Ulostenäyte
• Madonmunatutkimus
• Ulosteen bakteeriviljely: salmonella (akuutissa ripulissa laajempi bakteeritutkimus)
• Clostridium difficile ja clostridium perfringens viljely ja toksiinit
• Joskus ulosteessa voidaan havaita alkueläimiä: kokkidit ja kryptosporidit, mutta niitä ei pidetä patogeenisina hevosella
• Rektalisointi: tutkitaan peräsuolen kautta käsin tunnustelemalla suoliston tilaa ja imusolmukkeet
• Hiekkaröntgenkuva
• Suoliston ultraäänitutkimus. Tutkitaan onko vatsaontelossa nestettä, paise tai kasvain tai onko vatsaontelossa nestettä.
• Imeytymiskoe
• Peräsuolen koepala
• Vatsaontelopunktaatti, jos epäillään vatsakalvontulehdusta tai kasvainta

Lähteitä

• Mair T, Divers T ja Ducharme N. Manual of Equine Gastroenterology, Saunders 2006
• Mair T.S ja Hutchinson R.E. Infectious Diseases of the Horse Equine Veterinary Journal 2009