Hammasmurtumat

Hammasmurtumat

6/1/2018

Dental fracture, idiopathic cheek teeth fractures

Hevonen hammasmurtumin syynä ovat vain harvoin potku tai isku. Yleensä syy on tuntematon (idiopaattinen) tai johtuu karieksesta. Pulpakanavien kohdalla hammas on rakenteeltaan heikompi, joten murtumat kulkevat yleensä niiden kautta. Myös karies hampaan infundibuloissa keskellä hammasta altistaa murtumalle. Hammasmurtumiin voi liittyä heinämällien tekeminen, laihtuminen, kuolainongelma, pahanhajuinen hengitys, sierainvuoto tai leukaluun turvotus mutta yhdessä tutkimuksessa havaittiin 39 % potilaista olevan oireettomia (Taylor et al). Kaikkien murtuneiden hampaiden röntgenkuvausta suositellaan, jotta suljetaan pois hampaan tulehtuminen.

Murtunut alaposkihammas Kuva: Nina Mäki-Kihniä
Murtunut alaposkihammas Kuva: Nina Mäki-Kihniä


Tavallisimmat hammasmurtumien tyypit hevosella ovat:

  • Idiopaattinen lateraalinen slab murtuma yläposkihampaan ulkopinnalta
  • Karieksen aiheuttama murtuma yläposkihampaassa keskilinjasta pituussuuntaan
  • Idiopaattinen lateraalinen slab murtuma alaposkihampaan ulkopinnalta
  • Pienemmät idiopaattiset murtumat pulpien kautta ylä- ja alaposkihampaissa
  • Etuhampaiden murtumat iskusta tai potkusta

I Lateraalinen slab murtuma

Slab murtuma on tavallisin hammasmurtumatyyppi hevosella. Murtumalinja kulkee hampaan poskenpuoleisten pulpakanavien läpi (pulpat 1 ja 2). Vaikka slab murtumat aiheuttavat aina hammasytimen tulehduksen, tulehdus pysyy lieväasteisena ja murtuma-alue korjautuu yleensä tertiääridentiinillä. Murtunut hampaanpala, voi akuutissa vaiheessa hangata poskea ja aiheuttaa kipua. Murtunut pala poistetaan ja hevoselle aloitetaan tulehduskipulääkitys. Murtunutta hammasta tulisi seurata röntgenkuvin tai tehdä juurihoito.

II Karieksen aiheuttamat murtumat yläposkihampaissa

Yleinen murtumatyyppi yläposkihampaissa. Tavallisin haljennut hammas on 109 tai 209. Näissä hampaissa on synnynnäisesti sementin hypoplasiaa, joka altistaa tämän hampaan kariekselle ja heikentää sen rakennetta. Hammas halkeaa keskeltä infundibulumien kohdalta. Hoitona on hampaan kuvaus ja poistaminen kokonaan. Hampaan halkeamista voisi ehkäistä paikkauttamalla hammas ennen karieksen leviämistä.

III Pienet idiopaattiset murtumat pulpien kautta

Murtumille voivat altistaa hampaassa on jo aikaisemmin olleet pienet fissuurat eli hiushalkeamat.

Tavallisimpia murtumia alaposkihampaissa kielen puollella pulpien 3 ja 4 kautta. Hoitona tulehtuneet hampaan poisto, juurihoito tai seuranta vuosittain röntgenkuvin.

IV Etuhampaiden murtumat iskusta tai potkusta

Jos murtumalinja kulkee hammasytimen kautta, suositellaan röntgenkuvausta ja juurihoitoa tai hampaan poistoa.

Pulpiitti eli hammasytimen tulehdus murtumissa

Hammasmurtumassa hampaan ydinkudos reagoi aina ja tulee aina jonkin asteinen pulpiitti.

Pulpiitin seurauksena voi muodostua reaktiivista tertiääridentiiniä suojaksi bakteereita vastaan tai pulpa voi kuolla (pulpan nekroosi). Pulpiittihammas on kipeä ennen kuin koko hammas on mennyt kuolioon.

Apikaali-infektio eli apikaalinen parodontiitti (hammasjuuritulehdus)

Pulpiitti voi levitä hammasjuurta ympäröivään alveolaariluuhun ja parodontaaliligamentteihin ja aiheuttaa apikaali-infektion eli "hammasjuuritulehduksen". Takimmaisissa yläposkihampaissa (hampaat 8-11) oleva apikaali-infektio voi levitä lisäksi poskionteloon ja aiheuttaa poskiontelotulehduksen.

Apikaali-infektion oireita voivat olla:

  • Turvotus naamassa tai leuassa
  • Ulos vuotava fisteli
  • Toispuoleinen sierainvuoto (takimmaisissa yläposkihampaiden tulehduksissa)
  • Kipu syödessä
  • Pahanhajuinen hengitys
  • Laihtuminen
  • Ongelmat kuolainten kanssa
  • Kuume
  • Hidas syöminen

Hammasjuuritulehdus voi olla oireeton. Hevonen vain välttää syömästä kipeällä puolella suuta tai syö vähän normaalia hitaammin. Saaliseläimenä hevonen ei halua näyttää kipua ja syö viimeiseen asti. Hevonen ei yleensä ole myöskään laiha. Hammasjuuritulehdus voi aiheuttaa myös kroonista ripulia, joka on poistunut kun kipeä hammas on poistettu.

Röntgenologiset muutokset pulpiitissa ja apikaali-infektiossa

  • Periapikaalinen skleroosi
  • Periapikaalinen halo muodostus
  • Juurten tylpistyminen tai resorptio
  • Parodontaaliligamentin leveneminen
  • Reservikruunun harventuma (kuollut hammas ei pysty enää tuottamaan dentiiniä)
  • Sementooma
  • Reservikruunun murtuma
  • Lamina duran häviäminen

Alkuvaiheessa röngenkuvalla voi olla vaikea diagnosoida pulpiittia ja apikaali-infektota. Joidenkin tutkimusten mukaan röntgenkuvalla saadaan alkuvaiheessa kiinni vain 55 % tapauksista. Röntgenkuva voidaan ottaa uudelleen 2-3 viikon kuluttua. Skintigrafialla ja tietokonetomografialla voitaisiin saada lisätietoa, mutta suomessa CT kuva hevosen hampaista ei ole vielä mahdollista.

Pulpiitin ja apikaali-infektion hoito

Hoitovaihtoehdot ovat hampaan poisto, juurihoito tai hampaan seuranta vuosittaisilla röntgenkuvilla. Juurihoidon tarkoitus on puhdistaa pulpaontelo bakteereista, jotta hammas pystyisi edelleen elämään ja sitä ei tarvitsisi poistaa. Ihmisten hampaiden juurihoidossa koko hampaasta poistetaan hermot ja verisuonet eli hammas on juurihoidon jälkeen kuollut. Hevosten juurihoidossa hoidetaan vain vaurioituneet ydinkanavat ja hammas jää eläväksi, Ydinkanava ja juurikanava puhdistetaan bakteereista ja täytetään täyteaineella ja päälle laitetaan paikka. Hoito pitää uusia, koska bakteereita ei saada yleensä kerralla poistettua. Juurihoidon etuna on, että hammas pystytään säästämään, mutta riskinä on, että kaikkia bakteereita ei saada kanavasta pois ja hammas joudutaan kuitenkin poistamaan. Juurihoitoja on hevosille tehty Suomessa muutamia.

Apikaali-infektion hoito on yleensä hampaan poisto, mutta aivan alkuvaiheessa voidaan kokeilla antibioottihoitoa.

Lähteitä

Dixon P. Cheek teeth apical infections in horse. SEP koulutuspäivät Turku 2015

Easley J, Dixon PM, Schumacher J: Equine Dentistry 3 th edition, Saunders- Elsevier 2011

Isgren C.M ja Townsend N.B. The use of radiography for diagnosis of apical infection of equine cheek teeth EVE 28 (8) 448-454 2016

Taylor L ja Dixon P.M Equine idiopathic cheek teeth fractures; Part 2 A practise-based survey of 147 affected horses in Britain and Ireland Equine Vet J: 39 322-326