24/06/2018

Cushingin tauti hevosella, PPID

PPID, Pituitary Pars Intermedia Dysfunction, Equine Cushing Syndrome, Hyperadrenokortisismi

Cushingin taudissa hevosen aivolisäkkeen välilohkossa on liikakasvua. Hevosen aivojen hypotalamuksesta vapautuu liian vähän dopamiinia (aivojen eräs välittäjäaine). Dopamiini estää aivolisäkkeen välilohkon toimintaa. Dopamiinin puutteesta aivolisäkkeen välilohko kasvaa ja alkaa tuottaa liikaa kortikotropiinia (ACTH), beetaendorfiinia ja melonosyyttejä stimoloivaa hormonia (MSH). Nämä hormonit taas saavat lisämunuaisen tuottamaan liikaa kortisolia. Sairaus on tavallisempi vanhemmilla hevosilla (yli 15-vuotiailla). Nuorin hevonen, jolla tauti on todettu, on ollut seitsemänvuotias. Sairautta on molemmilla sukupuolilla ja kaiken rotuisilla, mutta poneilla on enemmän kuin hevosilla.

Oireet

Varhaiset oireet

• Viivästynyt karvanlähtö kesällä ja aikainen talvikarvan tulo syksyllä.
• Pitkä ja paksu, joskus aaltoileva karva (55-80%:lla sairastuneista hevosista)
• Väsyneisyys, apaattisuus
• Pullottava/roikkuva vatsa, lihaskato selän lihaksista
• Rasvakertymät niskassa, silmän yläpuolisissa kuopissa ja hännän tyvessä
• Kaviokuume
• Hevonen näyttää ikäistään vanhemmalta

Pikälle edenneet oireet edellä olevien lisäksi

• Epänormaali hikoilu levossa
• Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Normaalisti hevonen juo vuorokaudessa noin 30-35 litraa vettä.
• Korkea verensokeri
• Nopea hengitys ja syke
• Krooninen toistuva kaviokuume

Harvinaiset oireet

• Toistuvat tulehdukset (ihotulehdukset, poskiontelotulehdukset, hammastulehdukset)
• Neurologiset oireet (näköhäiriöt, epileptinen kohtaus, narkolepsia)
• Hedelmättömyys

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu hevosen oireisiin ja verikokeisiin. Omistaja tietää yleensä oman hevosensa normaalin vireystilan tai karvan laadun. Omistaja voi ollakin sairauden alkuvaiheessa parempi havaitsemaan hevosessa tapahtuneet muutokset kuin eläinlääkäri, joka ei tunne hevosta entuudestaan. Mikään verikoe ei ole 100 % varma, mutta tavallisimmin käytetään deksametasonisuppressiotestiä tai ACTH (adrenokortikotropiini) määritystä. Nykyisin on siirrytty enemmän ACTH:n määrittämiseen Lisäksi kannattaa määrittää veren insuliinipitoisuus, joka kertoo ennusteesta. Koska yleensä on kyseessä vanhempi hevonen, on hyvä ottaa samalla myös perusverinäytteet (hemoglobiini, tulehdusarvot, maksa- ja munuaisarvot ja verensokeri). Joskus voidaan verenkuvassa havaita, että valkosolut ovat "stressisuhteessa" eli hevosella on neutrofilia ja lymfopenia. Verensokeri, maksa-arvot ja rasva-arvot voivat olla joillakin hevosilla koholla. Kaviokuumeen aikana ei kumpaakaan testiä voida tehdä, koska kivun aiheuttama stressi nostaa ACTH arvoa ja kaviokuumeiselle ei ole hyvä myöskään antaa deksametasonisuppressiotestissä vaadittavaa kortisonia. Testi voidaan tehdä vasta kaviokuumeen rauhoituttua.

ACTH

• Normaaliarvo on marras-heinäkuussa alle 30 pg/ml ja elo-lokakuussa alle 50 pg/ml. Testin herkkyys on syksyllä 100 % ja muulloin 80 %. Testin spesifisyys on syksyllä 95 % ja muulloin 82 %
• Haittapuolena on että kaviokuume ja mikä tahansa stressi, kuten ja kuljetus nostaa ACTH-arvoa nopeasti. ACTH kannattaa ottaa vasta kaviokuumeen rauhoittumisen jälkeen ja rauhallisessa tilanteessa.
• Verikoe onnistuu helposti kotitallilla, mutta EDTA-plasma on laitettava heti kylmään ja plasma erotettava 4-8 tunnin kuluessa. Näyte lähetetään laboratorioon pakastettuna/kylmänä.

Deksametasonikoe

• 0-verinäyte klo 16-18 peruskortisolitason määrittämiseksi
• Deksametasonia annetaan 0,04 mg/kg lihakseen
• 1-verinäyte otetaan seuraavana päivänä klo 11-13 (noin 19-21 h kuluttua pistoksesta)
• Terveellä hevosella 1-näyteen kortisolipitoisuus laskee noin 70-80 % verrattuna 0-näytteeseen tai laskee alle 40 nmol/l. Cushingin tautia sairastavalla kortisolipitoisuudessa taas ei tapahdu merkittävää muutosta.
• Verikoe onnistuu helposti kotitallilla, mutta vaatii kaksi eläinlääkärikäyntiä peräkkäisinä päivinä.
• Lepokortisoli ei yleensä ole hevosella noussut, jonka takia pelkkä yksi määritys ei riitä.
• Syksyllä voi tulla vääriä positiivisia tuloksia tai sairauden alkuvaiheessa negatiivisia tuloksia.

Insuliini

• Insuliinin viitearvo on hevosella 0-20 mU/l, mutta yleensä se on alle 5 mU/l. Seeruminäyte otetaan 2-4 tunnin paaston jälkeen.
• Jos hevosen insuliini on koholla, on syynä tavallisesti metabolinen oireyhtymä tai cushingin tauti.
• Insuliini on koholla noin 32 %:lla cushingin tautia sairastavista hevosista.

Vedenkulutus

• Jos epäilee hevosella Cushingin tautia, kannattaa mitata hevosen veden kulutus vuorokaudessa litran tarkkuudella kahtena-kolmena päivänä.
• Mitataan hevosen paino mittanauhalla. Normaali juomisen määrä 480 kg kokoisella hevosella olisi 480 kg x 0,4-0,7 dl eli 19-34 litraa. Tämän yli oleva määrä on epäilyttävä. Alkuvaiheessa juominen voi olla lisääntynyt vain hieman tai olla aivan normaalia, mutta pahimmillaan hevonen voi juoda 80 litraa päivässä. Toki suljetaan pois muut lisääntyneet juomisen syyt, kuten liiallinen suolakiven syönti ja maksa- ja munuaissairaudet.

Huom!

Kilpirauhashormonit ovat usein myös alhaiset, mutta syynä ei ole kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hevosilla erittäin harvinaista.

Hoito

Lääkehoito

• Sairauteen on elinikäinen lääkitys, joka annetaan kerran päivässä tablettina. Lääkitys parantaa hevosen elämänlaatua. Lääkitys tulisi aloittaa heti kun sairaus todetaan, jotta hevoselle ei tulisi kaviokuumetta.
• Joitakin lääkityksen vaikutuksia voidaan nähdä jo viikossa; kuten hikoilun väheneminen, juomisen väheneminen ja piristyminen. Mutta kuukausien kuluttua voidaan nähdä vaikutuksia karvapeitteeseen ja ulkonäköön.
• Pergolidi (pergolidimesyllaatti, dopamiinireseptoriagonisti) on tällä hetkellä paras lääke sairauteen. Lääkitys tehoaa noin 80 %:lle hevosista. Lääke on kehitetty alun perin ihmisten parkinsonintautiin. Hevosella se vähentää kortikotropiinin tuotantoa. Yleensä hevoset vastaavat hoitoon 0,5-1,25 mg/päivä annoksella (0,001-0,002 mg/kg). Hoito aloitetaan annoksella 0,5 mg 500 kg hevoselle. Maksimiannos on 5 mg/vrk. Sivuvaikutuksena voi tulla ripulia, ähkyä, syömättömyyttä, hikoilua, hengitysvaikeuksia, väsymystä tai muutoksia käytöksessä. Jos haittavaikutuksia ilmenee, lasketaan annosta. Hevoset voivat reagoida lääkkeeseen alemmalla tai vaihtelevalla annoksella.
• Lääkitys pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena, koska ajan kuluessa lääkkeelle voi tulla resistenssiä. Lääkettä ei suositella käytettäväksi asetyylipromatsiini rauhoitusaineen kanssa. Lääkitys voi pahentaa maksavikaa. Maksa-arvot tulisi kontrolloida ennen lääkityksen aloittamista
• Muita lääkkeitä sairauteen ovat bromokriptiini ja syproheptadiini.

Terveydenhoito

• Hammashoito 1-2 kertaa vuodessa
• Madotus tai ulostenäytteet 2-3 kertaa vuodessa
• Kaviohoito
• Hyvälaatuiset rehut (esimerkiksi Krafft Groov Sensitive, Racing Senior, Racing Selected) heinä ja kivennäiset.
• Tarvittaessa karvapeitteen ajelu lyhyeksi

Hoidon seuranta ja ennuste

• Hevonen voi elää hyvällä hoidolla 10 vuotta. Omistajat ovat kertoneet, että hevonen näyttää 3-5 vuotta nuoremmalta hoidon alettua.
• Voidaan seurata myös vuorokaudessa kulutetun veden määrää ja seurata hevosen yleisvointia.
• Insuliini- ja ACTH-arvon seuranta kaksi kertaa vuodessa ja lääkityksen säätö arvojen perusteella. Hevosilla, joiden insuliiniarvo on alle 100 µU/ml, on parempi ennuste.

Lähteitä

McGowan CM. Pathogenesis, epidemiology and diagnosis of equine cushing's syndrome (ECS). Eläinlääkäripäivien luentokokoelma, Fennovet, 2009.

Reed SM, Bayly WM, Sellon DC. Equine internal medicine, St. Louis, Saunders, 2004.

McGowan TW, Pinchbeck GB, McGowanCM. Prewalence, risk factors and clinical signs predictive for equine pituitary pars intermedia dysfunction in aged horses. Equine Veterinary Journal Vol 45 1, 2013.