RECURRENT AIRWAY OBSTRUCTION (RAO)
(puhkuri, krooninen pöly yliherkkyys, ent. Chronic Obstructive pulmonary disease, COPD, heaves, broken wind, chronic hypersensitivity bronchitis, small airway disease, SAD, allergic airway disease)

RAO on hevosen keuhkosairaus, joka muistuttaa ihmisen astmaa. Oireet aiheuttaa allerginen reaktio heinälle, homeitiöille ja siitepölylle. Sairaus on tavallisempi hieman vanhemmilla (yli 5-vuotiailla) hevosilla, joita pidetään paljon sisällä. RAO-termi pitää sisällään myös kesälaitumella esiintyvän muodon, jossa hevonen on allerginen siitepölyille (summer pasture associated obstructive pulmonary disease, SPAOPD). RAO on tavallisempi sairaus pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa hevosia pidetään paljon sisällä ja heinän kuivaaminen voi olla vaikeaa. Esiintyvyys vaihtelee 2-80 % välillä, tutkimuksesta riippuen. Sukupuolella ei ole havaittu olevan merkitystä, mutta perinnöllistä alttiutta on havaittu.

Etiologia:

Jo Aristoteleen (333jKr.) teksteissä on puhuttu puhkurista. Viime vuosisadan alussa ajateltiin, että syöty heinä painaa hevosen palleaa ja aiheuttaa siten hengitysvaikeuksia. Myöhemmin havaittiin heinän, keuhkoputkien supistumisen, tulehduksen ja yliherkkyyden yhteys. Homeet (Faenia rectivingula, Aspergillus fumigatus ja Thermoactinomyces vulgaris), orgaaninen pöly ja endotoksiinit joita on rehuissa, aiheuttavat tautia. Myös varastopunkit (Lepidoglyphus destructor)ja pölypunkit (Dermatophagoides pterynyssinus) liittyvät puhkuriin. Varastopunkkeja on heinässä ja oljissa.

Huolimatta epidemiologisten tutkimusten puuttumisesta, useat tutkijat ovat raportoineet virusinfektion ja puhkurin yhteydestä. Virusinfektion aikana voi hevoselle tulla puhkurityyppisiä oireita, jotka voivat mennä ohi tai virusinfektio voi laukaista hevoselle puhkurin.
Hengitysteiden sileälihas hypertrofoituu, pikarisolujen määrä lisääntyy ja voi tulla alveolien sidekudostumista. Nämä muutokset vaikuttavat keuhkojen elastisuuteen ja estävät täydellistä keuhkoputkien avautumista. Muutokset voivat osaltaan selittää miksi keuhkojen toiminta kroonisesti sairastuneilla hevosilla ei palaudu normaaliksi hoidon jälkeen.

Kliiniset oireet:

Oireet voivat olla lievimmillään heikentynyttä rasituksen sietoa. Kun oireita on levossa, sairaus on jo edennyt pitkälle. Voidaan havaita yskää, sierainvuotoa, hengitysvaikeuksia, laihtumista, sieraimet voivat laajentua hengityksen tahdissa ja pumppaava liike vatsalihaksilla. Hevosella on nopea sisäänhengitys ja pidentynyt, pakotettu ja uloshengitys, jossa ensin supistuu rintakehä ja sitten vatsalihakset. Tästä voi seurata ulomman vinon vatsalihaksen hypertrofia (puhkurivako). Voimakkaassa hengenahdistuksessa peräaukko voi pumpata ja hengitysfrekvenssi nousta.
Uloshengityksessä voi kuulua vinkunoita ja rohinoita. Jos henkitorvessa on paljon eritettä, se voi vinkua. Tyypillinen piirre puhkurilla on, että oireet helpottavat, kun hevonen laitetaan hyvään ympäristöön tai laitumelle. Oireet ovat yleensä pahemmat talvella, kun hevonen on sisällä. Usein yskää on aamuisin, ruokinnan yhteydessä tai rasituksen alussa.
Allerginen reaktio hengitysteissä johtaa limanmuodostumiseen, pienten keuhkoputkien paksuuntumiseen ja supistumiseen. Lima ärsyttää hengitysteitä ja laittaa hevosen yskimään.

Diagnoosi:

Diagnoosi voi perustua esitietoihin ja hevosen oireisiin. Hevoselle voidaan tehdä keuhkojen tähystys, lisäksi voidaan ottaa keuhkohuuhtelunäyte (BAL), verikaasumääritys, verinäyte ja keuhkoröntgenkuva.

Hoito:

Ympäristö

Silminnähden pölyisissä tiloissa voi olla vähemmän oireilevia hevosia kuin pölyttömässä tilassa. Syy voi olla siinä, että vain pienet alle 5 µm hiukkaset pääsevät alempiin hengitysteihin. Haitallisimpia partikkeleita ovat mikro-organismit (homeet), endotoksiinit ja proteinaasit. Näiden pääasiallinen lähde on rehu ja kuivike. Virtsasta ja lannasta muodostuva ammoniakki ärsyttää myös hengitystietä ja altistaa tulehduksille.

Ohjeita omistajalle:

- Parasta olisi, jos hevonen saisi olla aina ulkona. Sään suojana tulee olla pihatto jossa on kolme seinä ja neljäs seinä suljettavissa tai sellainen ettei tuuli pääse suoraan sisään. Kolmiseinäinen katos EI ole pihatto. Pihatossa tulee olla makuualusta (kuivitus). Vaikka hevonen asuisi pihatossa, tulee olla varalta lämmin karsinatila sairastumista varten. Hevonen voi olla esim. kovassa kuumeessa tai voi tulla tilanteita kuten kaviokuume, jossa liikuntaa pitää rajoittaa. Myös ähkytilanteissa hevosta voidaan joutua tutkimaan ja letkuttamaan, tämä olisi hyvä tehdä sisätiloissa.
- Heinä ei saa olla pölyistä.
- Hevosta pidetään mahdollisimman paljon ulkona.
- Heinät jaetaan ja talli ja karsinat siivotaan hevosen ollessa ulkona. Heinää ei varsinkaan saa tiputtaa tallin ylisiltä alas.
- Heinä voidaan kastella upottamalla 15min (pelkkä suihkuttelu ei riitä), mutta silloin menetetään myös ravintoaineita. Ei riitä, että vain sairaan hevosen heinät kastellaan.
- Heiniä ei pitäisi säilyttää RAO-hevosen lähellä.
- Voidaan siirtyä säilöheinään, joka ei pölyä
- Tuuletusjärjestelmä on tärkeä, mutta sekään ei pysty poistamaan kaikkia haitallisia partikkeleja, koska hevonen on läheisessä kontaktissa rehun ja kuivikkeiden kanssa.
- Heinät tarjotaan lattialta, jotta eritteet pääsevät valumaan sieraimista alaspäin.
- Kuivikkeista: olki sitoo huonosti ammoniakkia ja jos se on huonolaatuista siinä on homeitiöitä. Turve tai puru on paras.
- Lämpötila tallissa talvella alle 10 °C. Kosteus n. 60 %. Ilmatilaa tulisi olla 45-50m3 hevosta kohti.
- Ilman tulisi vaihtua talvella 1 x /h, kesällä 10x/h, syksyllä ja keväällä 4 x /h.
- Lain mukaan tallin korkeudeksi riittää keskimäärin 2,5 metriä, mutta ilmatilan kannalta 3,5-4m korkuinen talli olisi paras.
- Liikunta irrottaa limaa, joten liikunta on sallittua jos hevosella ei ole akuuttia hengenahdistuskohtausta.
- C-vitamiinilla on todettu olevan hyviä vaikutuksia hengitystievaivoissa, joten C-vitamiinilisää voi kokeilla ruokinnassa.

Lääkkeellinen hoito:

Kortikosteroidit

Kortikosteroidit ovat ainoa hoitomuoto, joka kohdistuu tulehdukseen ja on tehokkain hoitomuoto. Kortisonilääkitykseen liittyy lisääntynyt riski infektioille ja kaviokuumeelle. Kortisonia voidaan antaa pistoksena, tabletteina tai inhalaation avulla. Inhaloitavat lääkkeet voidaan annostella esim. Equine Haler -laitteen avulla. Inhalaatiolla lääke saadaan suoraan keuhkoihin, joten kortisonimäärä saadaan pienemmäksi ja samalla vähennetään lääkkeen haittavaikutusriskiä. Kortikosteroideja ei suositella tiineille eläimille. Lääkitys tulee aina lopettaa vähitellen. Laitteen hinta on n. 139 euroa.

www.equine-haler.com

Inhalaatiokortokosteroideja
Flutikasonipropionaatti (Flixotide evohaler^®)
Beklometasoni (Becotide^®)

Bronkodilataattorit, systeeminen annostelu:
Klenbuteroli (Ventipulmin^®) ß2 -agonisti: avaa hengitysteitä, mutta toisaalta mahdollistaa pölyn kulkeutumisen paremmin keuhkoihin. Ei saa käyttää lähellä varsomista.
Theofylliini (Theofol, oraaliliuos^®)

Bronkodilataattorit: aerosoliterapia:
Keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä voidaan annostella myös suihkeena:
Ipratropium (Atrovent^® )
Salbutamoli (Ventoline ^®)
Salmeteroli (Serevet^®)

Yhdistelmäterapia:
Flutikasoni + Salmeteroli (Seretide evohaler^®)

Millä tavoin voidaan estää ettei pihattoon tuule suoraan, esimerkkejä:

8/2/2008