HEVOSEN METABOLINEN OIREYHTYMÄ
(Equine metabolic syndrome, EMS, vanha nimitys: equine peripheral cushing's syndrome)

Yleistä:

Metabolisen oireyhtymän määritelmä on esitelty vuonna 2002.
Metabolinen oireyhtymä:

• Ylipaino
  
• Insuliiniresistenssi. Insuliinin verensokeria laskeva vaikutus kudoksissa on heikentynyt. Jolloin vereninsuliinipitoisuus on korkea (hypeinsulinemia)
  
• Kaviokuume tai kaviokuumeriski
  Laitumeen liittyvä kaviokuume (Pasture associated laminitis) on metabolisen oireyhtymän muoto.
  

Sairaus on samantyyppinen kuin ihmisen II-tyypin diabetes. Perimä altistaa sairaudelle. Ajan kuluessa saatu liikaenergia ja liikkumattomuus voi laukaista sairauden. Sairastuneet hevoset ovat yleensä 5-15-vuotiaita. Ponit ja miniatyyrihevoset ovat alttiimpia sairastumaan. Teorian mukaan vatsaontelon rasvasolut ovat metabolisesti aktiivisia. Ne erittävät hormoneja kuten kortisolia ja leptiiniä. Kortisoli on insuliinin vastavaikuttaja. Hevosella on insuliiniresistenssi eli insuliinilla on odotettua vähäisempi veren sokeripitoisuutta alentava vaikutus. Tämän seurauksena elimistö alkaa tuottaa insuliinia enemmän, mikä voidaan havaita verinäytteellä. Verensokeri sen sijaan on harvemmin korkea. Insuliiniresistenssiä voi olla myös Cushingin taudissa (kortisolin liikatuotanto) tai hypelipemiassa (rasvamaksa), joka on tavallisemmin ponien tai aasien sairaus. Veren korkea insuliinipitoisuus altistaa kaviokuumeelle.

Ylipainolle altistavia asioita on :

• Liiallinen rehun määrä
  
• Vähäinen liikunta
  
• Ponien ja joidenkin suomenhevosten luonnollinen kyky tulla toimeen vähällä ruualla hevoset ovat ns. "easy keepers".
  

Oireet:

• Ylipaino lähes aina
  
• Rasvan kertyminen niskaan, hännän tyveen, utareen eteen tai esinahan alueelle
  
• Kaviokuume tai alttius kaviokuumeelle
  
• Tammoilla voi olla hedelmättömyyttä
  
• Kavioissa voi olla vaakasuuntaisia uurteita

Diagnoosi:

• Tyypillinen olemus: ylipaino, rasvan kertyminen niskaan, hännän tyveen, utareen eteen ja esinahan alueelle.
  
• Veren insuliinipitoisuus on kohonnut. Normaalisti 5-20 µIU/ml. Sairaalla arvo voi olla 21-300 µIU/ml.
  
• Hevosilla, joiden insuliiniarvo on alle 62 µIU/ml, on kohtalaisen hyvä ennuste. Jos insuliiniarvo on yli 188 µIU/ml, ennuste on huonompi.
  
• GT ja LDH arvot ovat usein koholla
  
• Verensokeri on yleensä normaali
  
• Glukoosirasitustesti: 0-verinäytteen jälkeen suoneen annetaan 50% sokeria painon mukaan 5 min kuluessa. Tämän jälkeen otetaan verinäytteitä 30min välein 4h ajan. 2h kuluttua verensokerin pitäisi terveellä hevosella olla palautunut lähtötasolle. Jos näin ei tapahdu, kyse voi olla insuliiniresistenssistä.
  
• Insuliinivastetesti: otetaan 0-verinäyte ja annetaan painon mukaan insuliinia ja seurataan 30 min välein verensokeria 4 h ajan.
  
• Yhdistetty glukoosi ja insuliinitesti

Diffit:

Cushingin tauti, ylipaino ilman metabolista oireyhtymää.

Hoito:

- Kaviokuumeen hoito
- Laihdutus ja painon seuranta mittanauhan avulla
- Päivittäinen liikunta (ei akuutissa kaviokuumeessa).
- Vähäsokerinen heinä
- Väkirehut ja sokerit pois ruokinnasta

Liikunta:

Liikunta parantaa kudosten aineenvaihduntaa, insuliiniherkkyyttä ja auttaa painonhallinnassa. hevonen olisi hyvä liikuttaa hikeen esimerkiksi 4 kertaa viikossa 50min tai 30min liikuntaa joka päivä (viikon liikuntamäärä 200min). Akuutissa kaviokuumeessa hevosta ei saa liikuttaa, mutta kun kaviokuume on mennyt ohi, voidaan liikunta aloittaa vähitellen

Metabolista oireyhtymää sairastavan ruokinta ja laihdutus

• Rehuista pois väkirehut ja sokerit kuten melassi
  
• Syötä vain analysoitua heinää ja jokaisena päivänä heinäannos punnitaan, eikä anneta silmämääräisesti. Voidaan punnita koko päivän annos ja jakaa se valmiiksi osiin esim heinä pusseihin tai ämpäreihin (5-6 osaa).
  
• Jos analyysiä ei ole vielä tehty ja kaviokuume on päällä, anna heinää joka on kasteltu upottamalla 30-60 minuutin ajaksi hiilihydraattien vähentämiseksi. Vesi tulee vaihtaa joka kerta. Heinien kastelu pidemmän päälle ei ole järkevää, koska myös tärkeitä ravintoaineita häviää heinästä samalla.
  
• Ei omenoita, melassia, leipiä tai mitään makeaa. Makupalojen antaminen aiheuttaa aina insuliinipiikin.
  
• Myös porkkanassa on hiilihydraatteja.
  
• Vehnälesettä voi antaa vähän, kun "muutkin saavat ruokaa" tai kivennäisten kyytipojaksi. Lese on kasteltava, koska turpoaa (max 0,5 litraa päivässä)
  
• Hevonen tarvitsee kivennäisiä ja vitamiineja kavion kasvuun
  
• Painon seuranta painomittanauhan avulla esimerkiksi kerran viikossa.
  
• Laihduttamisessa heinää voidaan aluksi antaa 1,5 % hevosen painosta esim. 270kg shettikselle annetaan 4kg heinää päivässä. Jos tällä heinämäärällä laihtumista ei tapahdu 1-2kk aikana. Voidaan heinää antaa 1,25 % painosta eli 3,4kg heinää päivässä.
  
• Erittäin tiukka dieetti on 1 % hevosen painosta vuorokaudessa eli 2,7kg heinää kyseiselle shettikselle. Heinät annetaan useassa erässä päivän aikana, jotta maha ei olisi yhtäjaksoisesti pitkään tyhjänä (mahahaava vaara). Näin rajusta dieetistä voi tulla käytöshäiriöitä. Seuraa tarkkaan hevosen oireita. Painomittanauhoja ja heinävaakoja saa edullisesti hevostarvikeliikkeistä ja nettikaupoista.
  
• Suolakivi, kivennäiset ja vitamiinit annetaan päivittäin.
  
• Pieniverkkoista heinäverkkoa voi käyttää ajankuluna.
  
• Lisäksi voidaan antaa havuja ja oksia pureskeltavaksi
  
• Noin 1/3 heinämäärästä voidaan korvata oljella, mutta siinäkään ei saisi olla paljoa sokeria, eikä hometta. Suuri olkimäärä voi aiheuttaa ummetusta ja heinämahaa, joten sen käytössä täytyy olla varovainen.

Heinän sokeripitoisuus:

• Heinän hiilihydraatteja ovat: selluloosa, pektiinit ja glukaanit sekä sokerit, tärkkelys ja fruktaanit. Sokerit ovat tärkeitä heinän maittavuuden kannalta.
  
• Heinän sokeripitoisuutta ei pysty päättelemään heinän ulkonäöstä.
  
• Sokerin määrä on alhainen, jos heinä on korjattu varhain, koska sokeria kuluu kasvuun.
  
• Kortisessa heinässä voi hyvinkin olla enemmän sokeria kuin lehtevässä heinässä, koska kasvi on varastoinut sokeria korteensa.
  
• Kitukasvuisella ja ns. köyhällä laitumella voi olla sokeria enemmän kuin lannoitetulla ja rehevällä laitumella. Lannoitetun laitumen ruoho saa kasvaa "vapaasti". Jos ruoho joutuu kituuttamaan kuivuudesta, ravinteiden puutteesta tai hallasta johtuen, se alkaa varastoida itseensä enemmän sokeria. Yksi kuulemani idea on lannoittaa laidunta ja ajaa siitä alue ruohonleikkurilla matalaksi ja päästää hevonen vasta sitten syömään. Tällöin hevonen pääsee laitumelle, mutta ei saa liikaa ruohoa.
  
• Kuivaheinässä voi olla enemmän sokereita kuin säilöheinässä ja päinvastoin.
  
• Heinän sokeripitoisuus 50-150g/kg ka on yleensä hyvä, mutta herkille liikaa.
  

Sokeripitoisuus suosituksia:

• 50-100g/kg ka: sopii akuuttia kaviokuumetta sairastavalle
  
• 100-120g/kg ka: hiilihydraattiherkälle hevoselle
  
• 120-140g/kg ka: tavalliselle hevoselle tai herkälle hevoselle liotettuna
  
• 140-180g/kg ka: tavalliselle hevoselle joka on kohtalaisessa työssä
  
• 180g/kg ka laukaisee kaviokuumeen hiilihydraatti herkälle hevoselle
  
• 250g/kg ka: aiheuttaa ripulia monille hevosille
  
• Heinää voidaan liottaa sokereiden vähentämiseksi. Kylmässä vedessä 1-2h tai kuumassa vedessä 30min. Heinä valutetaan ja joka kerralle vaihdetaan uusi vesi.
  
• Heinän sokeripitoisuudella on suuri merkitys. Esimerkki.
  
• Jos kuivaheinän kuiva-aineprosentti on 80% ja rehun sokeripitoisuus 100g/kg ka. Hevoselle annetaan päivässä heinää 10kg, tästä on silloin sokeria 800g. Jos sokeripitoisuus on 150g/kg ka, on samassa määrässä heinää sokeria 1200g. Tämä on 400g eli 4,7dl enemmän sokeria.
  
• Oljessa on myös sokereita ja olki voi olla helposti myös pölyistä. Sokereille herkille hevosille ei tulisi syöttää olkeakaan, jos sitä ei ole analysoitu.
  
• Heinänäyte voidaan lähettää Viljavuuspalveluun tai Valio Artturi heinäanalyysiin.

Laidun

Jos hevosta on tarkoitus laihduttaa, sitä ei yleensä voi laittaa laitumelle. Hevonen syö yleensä laitumella 2-2,5% painostaan rehua (kuiva-ainetta). Rajoitettu laiduntaminen on myös huono laihdutuskeino, koska hevonen voi syödä kolmen tunnin aikana 2/3 päivän energiatarpeesta. Jos hevosella on ollut aikaisemmin vain lievä kaviokuume, sen insuliiniarvo on nyt normaali ja sillä ei ole ylipainoa, voidaan hevonen ehkä laittaa tunniksi päivässä laitumelle tai syötellä narusta.
Jos hevosella on ollut paha kaviokuume, useita kaviokuumeita ja korkea insuliini, ei hevosta tule koskaan laittaa laitumelle.
Akuutissa kaviokuumeessa hevosta ei koskaan saa laittaa laitumelle.

Lääkehoito

Kaviokuumeiselle hevoselle, jota ei voida liikuttaa ja laihtuminen on tiukasta ruokavaliosta huolimatta erittäin hidasta, voidaan kokeilla imisten diabeteslääkettä, metformiinia. Hevosella lääke imeytyy kuitenkin huonosti ja ei ole niin tehokas insuliiniherkyyttä parantava lääke kuin ihmisillä. Levotyroksiinia, joka on kilpirauhasen vajaatoimitalääke on myös käytetty tehostamaan aineenvaihduntaa. Lääkettä on tarkoitus käyttää vain lyhytaikaisesti laihdutuksen apuna.

Lähteitä

Dudgale A. Managig weight loss in the hyperinsulinaemic pony, Beva congress, Liverpool 2011
Durham AE, Rendle DI, Newton JE. The effect of metformin on measurements of insulin sensitivity and beta cell response in 18 horses and ponies with insulin resistance. Equine Vet. Journal 2008 Jul;40(5):493-500
Frank N, Geor RJ, Bailey SR, Durham AE ja Johnson PJ. Equine Metabolic Syndrome, ACVIM Consensus statement, J Vet Intern Med 2010;24:467-475
McGowan C. Treatment and Management of equine metabolic syndrome. Eläinlääkäripäivien luentokokoelma, Fennovet, Helsinki, 2009.
McGowan C. The role of hyperinsulinaemina in the development of laminitis, Beva congress, Liverpool 2011

18/11/2011