HEVOSEN MATOLÄÄKITYS

Loiset ovat merkittävä riskitekijä ähkylle ja laihtumiselle. Loiset voivat aiheuttaa myös ripulia, huonoa karvapeitettä, anemiaa ja etenkin varsat voivat näyttää pömppövatsaisilta. Varsasta tai hevosesta ei kuitenkaan aina näe päällepäin niiden kärsivän madoista. Matoisella hevosella voi olla myös kiiltävä karva. Kaikilla hevosilla on jonkin verran matoja. Lääkityksellä huolehditaan siitä, että matojen määrä ei tule niin suureksi, että hevonen sairastuu. Loiset voivat vaikuttaa suoliston hyvinvointiin erilaisin tavoin: tekevät mekaanisen tukoksen, tuottavat aineita jotka vaikuttavat suolen liikkeisiin, aiheuttavat tulehduksen suolessa tai tekevät tukoksen suoliliepeen verisuoniin.

Hevoselle muodostuu yleensä iän myötä vastustuskykyä loisia vastaan. Suolinkaisia vastaan vastustuskykyä tulee jo 6 kk iässä ja pieniä sukkulamatoja vastaan vasta 5-6 vuoden iässä.

Myös pienellä 1-2 hevosen tallin hevosilla on matoja. Yksi mato tuottaa paljon munia, joita erittyy ulosteen mukana ulos. Ulosteesta hevonen saa uuden tartunnan ja loisten määrä elimistössä lisääntyy. Tarha ja laidunhygienialla on suuri merkitys. 90 % madoista on hevosen ympäristössä. Tarhojen ja laidunten siivoaminen 2 kertaa viikossa vastaa 2 kk välein annettua ivermektiinilääkitystä. Hevosista 20 % ovat herkempiä saamaan tartunnan kuin muut. Suurin osa matoisista hevosista on nuoria, vanhoja tai muusta syystä huonon vastustuskyvyn omaavia yksilöitä. Kun nämä ongelmahevoset löydetään ulostenäytteiden avulla, voidaan lääkitykset kohdistaa niihin. Nyt suositellaankin, että hevosista otettaisiin ulostenäytteet ja sen perusteella arvioidaan lääkityksen tarve. Jos määritystä ei tehdä, suosittelen, että hevonen madotetaan 3-4 kertaa vuodessa.

Matolääkityksistä on olemassa erilaisia ohjeita, mutta tässä luetellaan Suomessa tällä hetkellä myynnissä olevat hevosten loishäätövalmisteet ja muutamalla sanalla se, mikä lääkkeessä on oleellista tai erilaista muihin lääkkeisiin verrattuna. Ensin on mainittu lääkkeen vaikuttava aine ja suluissa kauppanimi. Kursiivilla luetellaan ne loiset, joihin kyseinen vaikuttava aine tehoaa. Yleensä tuubissa on vain yhtä vaikuttavaa ainetta. Ainostaan Equimax^® ja Equest Pramox^®- valmisteet sisältävät kahta vaikuttavaa ainetta. Kaikkia muita matolääkkeitä voi käyttää myös tiineille ja imettäville tammoille paitsi Equest Pramox^®- valmistetta.

Moksidektiini (Equest, Equest Pramox)
Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, kihomato, mahamato, käpymato, pieni mahamato

• Tehoaa pienten sukkulamatojen kapseloituneisiin toukkiin suolen seinämässä ja käpymatoihin.
  
• Ei saa antaa alle 4 kk ikäiselle varsalle (Equest)
  
• Ei saa antaa alle 6,5 kk ikäiselle varsalle (Equest Pramox)
  
• Jonkin verran resistenssiä suolinkaiselle.

Ivermektiini (Eraquell, Noromectin, Ivomec, Hippomectin, Vectin vet purutabl, Equimax, Equimaxtabs)
Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, keuhkomato, kihomato, mahamato, käpymato, pieni mahamato, rihmamato

• Tehoaa käpymatoihin
• Resistenssiä suolinkaiselle

Fenbendatsoli (Axilur)
Suuret sukkulamadot, suolinkainen, varsamato, keuhkomato, kihomato

• Suurimmalla osalla pienistä sukkulamadoista on resistenssiä.
  
• Tehoaa hyvin suolinkaiseen

Pratsikvanteli (Equimax, Equimaxtabs, Equest Pramox, Ivomec Comp, Droncit )
Heisimato

• Tehoaa heisimatoihin

Pyranteeliembonaatti (Stongid P, Twinhip, Provid)
Suuret sukkulamadot, pienet sukkulamadot, suolinkainen, kihomato, rihmamato, heisimato

• Tehoaa kaksinkertaisella annoksella myös heisimatoihin
  
• Ei tehoa käpymatoihin
  
• Tehoaa vain aikuisiin matoihin - ei toukka-asteisiin
  
• Pienillä sukkulamadoilla on resistenssiä pyranteelille.

Loishäätöstategiat:

Voidaan jakaa kolmeen eri päätyyppiin:

1) Intervallilääkitys
esim. kaikki tallin hevoset madotetaan 2kk välein samalla aineella

2) Strateginen lääkitys
Kaikki tallin hevoset lääkitään samaan aikaan. Lääkityksen perustana on tuntemus eri loislajien elämänkierrosta. Antamalla lääkitys strategisesti oikealla hetkellä, pyritään minimoimaan kunkin loislajien aiheuttamia riskejä ja estämällä loisten tarttumista muihin hevosiin. esim. lääkitseminen ennen laitumelle laskua ja syksyinen heisimatolääkitys ovat esimerkkejä tästä.

3) Kohdennettu loishäätö (Suositeltavin vaihtoehto)
Kohdennetussa loishäädössä kunkin hevosen loishäädön tarve ratkaistaan yksilöllisesti EPG arvon perusteella (eggs per gram, madonmunia grammassa ulostetta).

Ydin periaatteita madotuksesta:

• Aloita varsan madottaminen 2 kk iässä (100-150 kg mukaan) ja lääkitse 2 kk välein puolen vuoden ikään saakka.. Sen jälkeen ulostenäytteen perusteella tai 3-4 kertaa vuodessa.
  
• Kirjoita madonmunatulokset tai lääkitsemisen ajankohta ja käytetty lääke muistiin.
  
• Anna lääkettä hevosen painon mukaan esim. varsoille ei kannata antaa koko tuubia (paitsi jos haluat häätää Strongidilla myös heisimadot ja haluat siksi antaa kaksinkertaisen annoksen). Shetlanninponien paino arvioidaan usein liian alhaiseksi. Yleensä shettikset painavat vähintään 200-250 kg. Aliannostuksella lääkitseminen lisää loisten resistenssiä lääkkeelle. Yliannostus on taas rahanhukkaa. Kannata hankkia hevostarvikeliikeissä myytävä painomitta oikean painon arvioimiseksi.
  
• Jos ostat hevosen (etenkin varsan), ja epäilet että se on madotettu puutteellisesti, kannattaa antaa ensin kaksi kertaa "miedompaa" matolääkettä (esim. Axilur) 3-4 viikon välein. Voimakas matolääke voi lamata madot kerralla ja aiheuttaa näin jopa suolitukoksen.
  
• Syksyllä lääkitään heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä. Heisimatoja on todettu yhdessä tutkimuksessa 23 %:lla suomalaisista hevosista. Heisimadot voivat selittää 20 % epämääräisistä ähkyistä.
  
• Ivermektiiniä tai moksidektiiniä sisältävä valmiste kannattaa antaa talvella kun käpymadot ovat mahalaukussa. Käpymatohäätöön ei ole tarvetta, jos ei ole oireita. Käpymadon voi nähdä ulosteessa paljaalla silmällä tai munat voi havaita etujalkojen karvoissa. Munat harjataan mekaanisesti pois jaloista.
  
• Tarhojen ja laidunten siivoaminen ulosteista on tehokas tapa torjua loisia. Siivoaminen pitäisi tehdä kaksi kertaa viikossa. Näin tarhojen loismäärä ei pääse kasvamaan liian suureksi. Hevonen voi saada tarhan ulostekasasta lääkitsemisen jälkeen heti uuden tartunnan.
  
• Matolääkettä ei tarvitse vaihtaa joka kerta. On ajateltu, että tiheä lääkkeen vaihtaminen jopa lisäisi matojen resistenssiä lääkkeille.
  
• Kaikki hevosten matolääkkeet ovat nykyään reseptilääkkeitä.
  
• Jos matoja näkyy ulosteessa, silloin niitä on jo todella paljon. Eli ei voi luottaa siihen, että hevosella ei ole matoja kun niitä ei ole näkynyt ulosteessa. Loisten munat taas ovat niin pieniä, että ne näkyvät vain mikroskoopilla.
  
• Liika madottaminenkaan ei ole hyvästä, koska katsotaan, että pieni määrä loisia hevosessa voi olla jopa hyödyllistä.

Viimeisintä tietoa asiaa madoista päiviltä syyskuussa 2010

• Madonmunat kestävät talvea hyvin. Eli talvi ei "desinfioi" tarhoja ja laitumia. Ensimmäisten pakkasten odottaminen matolääkkeen antamiseksi on siis turhaa.
  
• Tammaa ei tarvitse erikseen madottaa tiineyden lopulla.
  
• Kun madot ovat tulleet resistenteiksi jollekin matolääkkeelle, ei lääke enää myöhemminkään tehoa vaikka sitä ei käytettäisi pitkään aikaa. Resistenssi on siis pysyvää.
  
• Matolääkkeiden kierrättämisen (vaihdetaan aina eri matolääke) ajateltiin 1980-luvula vähentävän resistenssiä matolääkkeille, mutta tästä ei ole löydetty tieteellistä näyttöä.
  
• Nyt viimeistään pitäisi siirtyä ulosteen madonmunamäärityksiin.

Kohdennettu loishäätö: ulostenäytteisiin perustuva madotusohjelma

Kaikille matolääkkeille on kehittynyt jo resistenssiä ja uusia lääkkeitä ei ole odotettavissa. Tämän takia suositellaan, että siirryttäisiin kohdennettuun loishäätöön. Ulostenäytteiden avulla voidaan selvittää kuinka monta madon munaa on grammassa ulostetta. (eggs per gram, epg-arvo). Alle 200 munaa on alhainen arvo 200-1200 keskikertainen ja yli 1200 oleva arvo korkea. Munia ei näe paljain silmin, vaan näyte pitää tutkia mikroskoopin avulla. Jos hevosella on ollut kaksi kertaa alhainen tulos, voi tältä hevoselta madotusta vähentää.

Menetelmän rajoitukset:

• Yksittäinen tulos voi sisältää virheen, koska munia voi erittyä ulosteeseen ajoittain
  
• Epäkypsät loiset eivät eritä munia
  
• Määrityksessä eivät aina tule esille heisimadon munat
  
• Menetelmässä ei pystytä erottamaan suurten ja pienten sukkulamatojen munia toisistaan

Menetelmän hyödyt:

• Ottamalla tallin hevosista säännöllisesti ulostenäyte, saadaan pikku hiljaa käsitys tallin loistilanteesta ja lääkitysten tehokkuudesta.
  
• Lääkitykset voidaan kohdentaa loisista kärsiviin yksilöihin
  
• Lääkityksiä voidaan vähentää niiltä yksilöitä, joilla on vastustuskykyä loisia vastaan. Näitä hevosia on noin 80 % ja näiden hevosten lääkitseminen on turhaa.
  
• Hevonen, joka erittää paljon munia ulosteessaan saastuttaa myös laitumia ja tartuttaa muita hevosia. Löytämällä nämä yksilöt (joita on 20 % hevosista), voidaan vähentää laidunten tartuntapainetta.
  
• Vähennetään ympäristön kuormittamista lääkkeillä.
  
• Jos lääkkeitä käytetään ylenpalttisesti, loisten resistenssi lisääntyy.

Huolehtimalla tarhahygieniasta voidaan vähentää matolääkkeiden käyttöä:

• Tarhojen siivous 2 x viikossa.
  
• Laidunkierto (osa laidunta on välillä levossa)
  
• Muiden eläinlajien laidunnus välillä laitumella (lehmät, lampaat)
  
• Uusien hevosten ulostenäyte tutkitaan ja tarvittaessa madotetaan heisimadon ja kapseloituneiden sukkulamatojen varalta.
  
• Hevoset pidetään samoissa ryhmissä.

Tallin matolääkeresistenssitilanteen tutkiminen, Faecal egg count reduction test, FECRT:

Tallin hevosista otetaan ulostenäyte. Ne hevoset, joilla on näytteessä yli 200 epg madonmunia, madotetaan ja otetaan uusi näyte 14 pv kuluttua. Madonmunien määrän pitää vähentyä vähintään 80 % mieluiten 90-95 % lääkkeestä riippuen. Jos näin ei ole, on tilalla kyseiselle lääkkeelle resistentti matokanta.

Esimerkki tallin madotusohjelmasta, jossa on mukana ulostenäytteet:

Tammikuu: ulostenäyte jos yli 200epg, madotetaan ivermektiinillä tai pyranteeliembonaatilla. 14 pv kuluttua kannattaa ottaa uusi näyte, jolla voidaan arvioida matolääkkeen teho.

Toukokuu: ulostenäyte kaikista, jos yli 200 epg, madotetaan ivermektiinillä tai pyranteeliembonaatilla

Syyskuu: madotus pyranteeliembonaatilla (tupla-annos) tai ivermektiini/moksidektiini ja praksikavanteli yhdistelmällä

Esimerkki aikuisen hevosen madotuksesta, jolla on ollut kaksi kertaa alhainen (alle 200) epg tulos:

Kevät: Ulostenäyte
Syksy: Tupla-annos pyranteeliembonaattia tai pratsikvanteli

Madonmunien tutkiminen ulosteesta maksaa 12,50,- Tuoretta ulostetta otetaan esim. pakastuspussiin kananmunan kokoinen määrä ja päälle laitetaan hevosen nimi. Näytteen voi tuoda minulle tai lähettää postissa. Sovi etukäteen. Näytteitä tutkitaan McMaster menetelmällä myös ainakin Oulun Evirassa ja Ypäjän laboratoriossa (Ellab).

Lähteitä:

Kaplan R.M ja Nielsen M.K. An evidence-based approach to equine parasite control: It ain't the 60s anumore. Equine Veterinary Education. 22, (6), 306-316, 2010.
Saari, S. ja Nikander, S. Elinympäristönä hevonen: hevosen loiset ja loissairaudet
Pfizer Oy Animal Health, Helsinki, 2006.
Vainio K. Hevosen suolistoloiset ja niiden lääkeresistenssi Suomessa, lisensiaatin tutkielma, Helsingin Yliopisto 2010.

29/9/2010