HEVOSEN KURARUPI
(dermatofiloosi, pinnallinen ja märkäinen ihotulehdus, dermatophilosis, rain rot, rain scald, streptothricosis, mud fever, mud rash, craced heels)

Dermatophilus congolensis -bakteeri on yksi tavallisimmista hevosen ihoinfektion aiheuttajista. Bakteeri on löydetty jo vuonna 1915. Bakteeri on gram-positiivinen anaerobi ja se pääsee ihoon pienien haavojen kautta. Infektion saamista edistää, jos iho on märkä, vettynyt ja ihoa normaalisti suojaava rasvakerros on hävinnyt. Dermatofiloosi onkin tavallisin hevosilla, jotka ovat olleet sateisella säällä ulkona tai seisoneet kuraisissa tarhoissa. Etenkin hevosen päällä ollut loimi, joka on päässyt kastumaan, tarjoaa kosteat, lämpimät ja vähähappiset olosuhteet, joissa bakteeri viihtyy. Infektion lähteenä on läheinen kontakti infektoituneeseen eläimeen, varusteisiin tai maaperään. Maaperästä bakteeria ei ole kuitenkaan pystytty eristämään. Toiset hevoset ovat alttiimpia saamaan tartunnan kuin toiset. Tauti on zoonoosi eli se voi tarttua ihmiseen.
Tavallisesti rupia on selässä ja kyljissä. On mahdollista nähdä ns. "rupilinjoja" kohdissa, joista vesi valuu alas hevosen kylkiä pitkin. Toinen muoto infektiosta on ns. mud fever ("mutakuume") jossa rupia on vuohisen alueella tai takasäärissä.

Oireet:

Dermatofiloosi ilmenee suurina rupina ja reilun puolensentin kokoisina takkuisina karvatuppoina. Rupien alla iho on yleensä vaaleanpunainen. Karvatuppojen alla voi olla märkäistä eritettä. Parantuessaan iho voi muuttua harmahtavaksi ja kuivaksi karvatuppojen alta. Varhaisessa vaiheessa iholla voi olla tunnettavissa vain pieniä kyhmyjä. Varhaisessa vaiheessa dermatofiloosi voi muistuttaa sienen aiheuttamaa infektiota. Tauti on lievästi tai voimakkaasti kivulias. Infektio ei aiheuta kutinaa. Infektio voi altistaa sekundaarisesti myös muiden bakteerien (streptokokit ja stafylokokit) aiheuttamille infektioille.

Diagnoosi:

Sairaus diagnosoidaan kliinisten oireiden perusteella ja positiivisella bakteeriviljelyllä. Näyte pitää ottaa tuoreesta vauriosta ja viljellä runsaassa hiilidioksidipitoisuudessa. Sytologisen näytteen voi ottaa ruven alta. Näyte laitetaan objektilasille ja sekoitetaan muutamaan tippaan steriiliä vettä. Diff-Quik tai Gramvärjäyksessä voidaan nähdä tyypillisiä grampositiivisia haarautuvia rihmoja.

Hoito:

Hevonen pestään pesu Betadinella (jodattu povidoni), klooriheksidiinillä (Pyoderm Shampoo 3 %, Vetriderm K-Hex Shampoo 0,5 %) tai heksetidiinillä (Hexocil). Pesuaineen annetaan vaikuttaa n. 10 minuuttia. Helposti irtoavat ruvet hierotaan varovasti irti (ruvet ovat infektiivisiä). Hevonen kuivataan hyvin kuivalla pyyhkeellä. Hevonen pestään päivittäin seitsemän päivän ajan. Tämän jälkeen kaksi kertaa viikossa, kunnes iho alkaa parantua. Hevonen ei saisi kastua ulkona hoidon aikana. Hexocilin^® desinfioiva teho perustuu heksetidiinin kykyyn syrjäyttää tiamiini (B1-vitamiini) mikro-organismien aineenvaihdunnasta. Bakteeri on herkkä penisilliinille ja sulfalle, mutta yleensä systeemistä antibioottia ei tarvita. Pesujen lisäksi täytyy huolehtia hevosen immuniteettia heikentävistä asioista (loiset, heikkolaatuinen rehu).
Lisäksi huolehditaan, että loimet, satulahuovat ja silatyynyt ovat puhtaita (pesu 60 °C). Varusteet desinfioidaan Virkon S:llä (maatalouskaupat).
Joillakin hevosilla on parhaiten auttanut kun jalkoihin on laitettu yöksi nestemäistä mäntysaippuaa ja villaiset kääreet. Mäntyöljyllä on desinfioiva ja iho pehmentävä vaikutus. Päivät hevonen on ilman kääreitä, jotta jalat saavat ilmaa. Jos ihoa halutaan pehmentää, voidaan laittaa vielä esim. Natusanin sinkkivoidetta.

Tartunta:

Bakteeri ei ole kovin herkkä tarttumaan. Silti on hyvä pitää sairastuneita hevosia erillään ja varmistaa, että hevosilla ei ole yhteisiä valjaita, suojia, harjoja tai loimia muiden hevosten kanssa.
Varusteet desinfioidaan käytön jälkeen.

Differentiaalidiagnoosit:

Pemphigus foliaceus (autoimmuunisairaus), sieni-infektio, bakterielli karvatupentulehdus, valoyliherkkyys.

4/1/2010