HEVOSEN HAMMASHOITO
(Raspaus, Floating, Rasping, Equine Dentistry)

Yleistä:

Hevosten hampaita tiedetään hoidetun Kiinassa jo 600 vuotta eKr. Hevosten hampaiden hoitoon tarvittava välineistö on parantunut etenkin 1990-luvulta lähtien. Hammashoidon tarkoituksena on ehkäistä piikkien ja terävyyksien syntyminen. Hammashoito tehdään vähintään kerran vuodessa ja se voidaan aloittaa 9-12 kk iässä. Tällöin päästään jo varhain ehkäisemään mahdollisen ongelman paheneminen.

Hyvä on hoitaa suu kuntoon jo ennen varsan opettamista, jotta ensimmäisistä ajokokemuksista ei tule epämiellyttäviä suussa olevan kivun takia. Kilpahevoset ja alle 5-vuotiaat ja yli 15-vuotiaat hoidetaan 6 kk välein. Keskimäärin 10 % hevosista tarvitsee raspauksen 4 kertaa vuodessa. Yleensä hevonen kannattaa rauhoittaa raspausta varten. Vaikka hevonen olisikin kiltti, ei hevonen jaksa välttämättä olla hyvin paikoillaan niin kauan, että hampaat tulee kunnolla hoidettua ja myös leukanivelet rasittuvat turhaan kun suuta tutkitaan pitkään.

Hammashoito on yhtä tärkeää kuin kengitys, mutta tahtoo helposti unohtua. Kunnollinen hammashoito tehdään suunavaajan (ei kiila) kanssa, jotta hampaat pystytään käsin tunnustelemaan.
Parasta ruokaa hampaiden kannalta on laidunruoho, koska silloin purentaliike on täydellinen ellipsin muoto.

Anatomiaa:

Hevosen hampaat puhkeavat läpi elämän. Hammas on "valmiina" hevosen leukaluiden sisällä. Nuorella hevosella hammas on n. 9-11 cm korkea. Hampaat puhkeavat noin 3 mm vuodessa ja ne kuluvat samaa tahtia. Koska purenta on harvoin niin täydellinen, että hampaat kuluisivat joka kohdasta yhtä paljon, muodostuu teräviä reunoja eli "piikkejä". Piikit tulevat tavallisesti ylhäällä posken puolelle ja alhaalla kielen puolelle, mutta voivat tulla muuallekin. Kun hevonen on vanha, yli 30-vuotta, hampaat oikeasti voivat "loppua".

Oreilla ja ruunilla sekä 25-30 %:lla tammoista on kulmahampaat. Ne puhkeavat 5 vuoden iässä. Sudenhampaat ovat ylhäällä 70 %:lla hevosista ja ne puhkeavat 5-6 kk iässä. Alhaalla sudenhampaat (sianhampaat) ovat vain 0,1 %:lla hevosista. Yläleuan poskihammasrivi on 20-25 % leveämmällä kuin alaposkihampaat. Hampaiden pinta on 15 astetta viisto.

Hammassairauksien oireita:

Hevosella ei ole välttämättä mitään ulospäin näkyviä oireita! Koska hevonen on saaliseläin, sille ei ole suotuisaa näyttää kipuilua kovin herkästi. Jos hevosella on ulospäin näkyviä oireita, löytyy usein suusta jo pahempaa vikaa.

Oireita voivat olla mm.

- Hevonen voi pudotella ruokapaloja suustaan
- Syöminen on hidasta
- Kiukkuisuutta syödessä
- Hevonen voi ravistella syödessä päätään
- Voi liottaa heinää ruokakupissa ennen syömistä
- Ruokaa voi pakkautua poskiin
- Ulosteessa voi olla huonosti sulanutta ruokaa (yli 1cm pituisia kuituja tai kokonaisia kauroja)
- Kulkee vinossa
- Puree kuolainta
- Laittaa kielen kuolaimen päälle tai pitää kieltä ulkona suusta
- Ei halua kääntyä
- Ei halua ottaa kuolaimia suuhun
- Peruuttamista, pukittelua
- Pään ravistelua tai heittelyä ratsastettaessa
- Erittäin vakavissa tapauksissa hevonen voi laihtua
- Pahanhajuinen hengitys
- Ruokatorven tukos
- Ähky

Purentavirheitä:

- Yläpurenta (Parrot mouth)
- Alapurenta (Sow mouth)
- Aaltopurenta (Wave mouth)
- Rappupurenta (Step mouth)
- Saksipurenta (Shear mouth)

Muita ongelmia:

- Terävät kiilleharjanteet
- Koukut ja rampit
- Heiluvat maitohampaat
- Diasteema - väli johon menee rehua - hevosen kivuliain hammassairaus!
- Periodontiitti eli kiinnityskudostulehdus
- Paikaltaan siirtynyt poskihammas
- Korostuneet poikittaisharjanteet (ETR, Exaggerated transverse ridges)
- Puunpurennan aiheuttamat vauriot hampaisiin
- Puhkeamaton kulmahammas
- Puhkeamaton sudenhammas
- Murtuneet hampaat
- Puuttuvat hampaat
- Ylimääräiset hampaat
- Hammaskivi
- Karies eli hammasmätä l. hampaiden reikiintyminen

17/2/2009